Vuoden pimein aika on taas täällä. Oikeastaan Kuopijossa taitaa pimein olla ohi, kun viikon verran on saatu nauttia valkoisesta maasta.
Koiran treenaaminen jäätyneen maan aikaan on erittäin haastavaa. Kovaksi jäätyneillä sorateillä ei ole mitään mahdollisuutta juoksuttaa koiria. Tassut menee rikki nopeasti ja jäätyneet lätäköt ovat liukkaita. Liukastumavammat voivat olla pahoja. Ystävieni koirilla on liukastumisen vuoksi hajonnut mm. polven ristiside, jänteitä revennyt ja lihasrevähtymiä. Minulla on kokemusta lähinnä kynsivammoista ja tassujen kulumisesta.
Pari viikkoa sitten tuli taas testattua mitä 90% suunniteltu treeni tarkoittaa. Jääkiekossa 90% keskittyminen on Tammisen mukaan 50% suoritus. Koiran treenaamisessa (ei tarvii edes kisaa) samalla keskittymisellä pääsee 0-suoritukseen; kaikki menee pieleen. Menimme kaverini kanssa treenaamaan paikkaan, joka oli hieman kauempana. Reitti oli meille tuttu, mutta olosuhteet yllätti. Pakkasten jälkeen oli kolme päivää satanut vettä. Huomasimme, että metsätie oli sula ja maa pehmeä. Olimme vähän myöhäään liikenteessä ja alkoi juuri hämärtyä. Suunnittelimme treenin paperilla, sovimme kartalla reitin ja ohituspaikat. Muuten hyvä juttu, mutta koirat ei paperia lukeet. Siinä oli yksi lenkki, joita minun nuori narttuni Merri ei ollut ennen juossut.
Eka alamäki meni hyvin, lukuunottamatta yhtä liukahdusta, jossa lensin kickbiken kyydistä hetkeksi, mutta sain hypättyä takaisin ennen kaatumista. Tiellä oli paljon vesilammikoita. Merri juoksi loistavasti. Se kiersi lammikot summittaisesti oikealta ja vasemmalta. Usein lammikon väistöliike tuli niin viimehetkellä, että tuskin ehdin kääntää koiran kanssa samalle puolelle. Yksi iso, kymmen metriä halkaisijaltaan, lammikko oli risteyksen kohdalla. Merri juoksi suoraan lammikon keskeltä, mutta äkisti päätti kääntyä oikealle. En tiedä miten se siinä onnistui niin nopeasti, koska minun yrittäessä kääntää mukaan eturengas lipesi alta. Vettä oli vaaksan verran, mutta lammikon pohja oli jäässä. Ennen selälleen kaatumista, ehdin juuri karjaista täysillä. Merri tuli luokseni, mutta matka jatkui samantien, ja taas täysi veto päällä. Homma meni muuten hyvin, mutta vastaavanlaisia kaatumisia tuli vielä kaksi tai kolme lisää ja lopulta koira lopetti vetämisen. En edelleenkään ymmärrä mikä minua viiraa, kun en osaa lopettaa ajoissa silloin, kun homma menee pieleen.
Se 10% prosentin puute valmistautumisessa tuli siitä, kun emme käyneet kiertämässä reittiä etukäteen. Silloin jäätilanne olisi selvinnyt ajoissa… Adrenaliini humalassa matka jatkuu vaikka oma reisiluu olisi poikki…
Sanomattakin on selvää, että tuommoisen sähläyksen jälkeen on joutunut miettimään supertreeniä, kuinka koiran saa taas kulkemaan täysillä. Kyllä se tajuaa, että sama kuski on edelleen perässä. Se kaatuu summittaisesti ilman ennakkovaroitusta.
Yhden asian olen syystreeneissä oppinut. Tassuvoide on välttämätön. Jos haluaa juoksuttaa koiraa maan ollessa jäässä tassuja on seurattava päivittäin. Kulumiin ja anturoiden kuivumiseen pitää reagoida heti. Parhaiten pärjää, kun suosiolla rasvaa tassut säännöllisesti.
Meille tuli uusi koira kolme viikkoa sitten. Seisojauros Roni on sopeutunut laumaan hyvin. En ole koskaan nähnyt niin rauhallista koiranpentua. Roni on siro, jalat ovat pitkät ja suorat. Selkä on kauniisti kaareutuva, katse viisas ja tutkiva. Roni otti tulovaiheessa matsia Yusen kanssa, mutta arvojärjestyksen selvittyä kaverukset nukkuu vierekkäin ja kovatkin leikit sujuu ilman tappeluita.
Roni alkoi ontua viime viikolla. Se oli kolhaissut etujalan kynttä johonkin ja kynsi oli pahasti haljennut. Kivuliaaseen kynteen ei kärsinyt yhtään koskea. Koira piti rauhoittaa ja eläinlääkäri kuori särkyneen osan kynnestä pois. Päälle tuli paketti suojaksi. Roni tassutteli paketin kanssa rauhallisesti. Seuraavana päivän se oli kuitenkin repinyt paketin auki. Kynnen ydin oli paljaana näkyvissä pitkältä matkaa. Kynsi oli pakko suojata, että siihen ei menisi likaa ja koira voisi liikkua. Laitoin pikaliimaa kynnen ympärille ja päälle kiersin yhden kierroksen kangasteippiä. Nyt Roni juoksee maastossa täysillä ilman mitään ontumista. Pikaliimalla voi paikata kynsivammojen lisäksi myös tassujen kulumia. Jos antura pääsee kulahtamaan pahasti pikaliimaa voi laittaa kulumaan ja leikata kangasteipistä sopivan palasen päälle. Liima ja teippi lähtee kulumalla pois muutamassa viikossa ja tassu saa aikaa parantua.
Palataan lumitreenien ja koiran ravinnon merkeissä. Koiran ruokinta on ihmeellistä. Koiran syömistä on hauska seurata. Mutta tiedätkö miten ruokkia koiraa niin, että se voi hyvin? Minkälainen ravinto pitää koiran terveenä? Kuinka ravinto vaikuttaa koiran hyvinvointiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti