Valjakkourheilua 10: Antibioottiresistenssistä

Tänä talvena olen käynyt juoksulenkillä aiempaa vähemmän. Juostessa ajatukset rullaa. Tulee uusia ideoita ja yleensä ongelmat ratkeaa. Lenkiltä tulee yleensä kotiin virkistynyt mies täynnä uusia ideoita.

Minua on pitkään huolestuttanut yleistynyt antibioottien käyttö. Siihen liittyy myös meidän tämän talven treenit. Meillä on valjakkourheilun suunnitelmat muuttuneet tänä talvena useasti. Merrin treeneissä oli loppusyksystä ja sydäntalvella vielä paljon oman tien hakemista. Talven mittaan homma alkoi toimia hyvin. Helmikuussa alkoi Merrillä juoksut, joiden takia emme voineet osallistua SPKL SM kisoihin. Loput kisat menikin sitten kennelyskän parissa.

Kennelyskä on koirien flunssa. Mahdollisia aiheuttajia on vähintäänkin kymmeniä. Kahteen yleisimpään aiheuttajaan löytyy rokotus. Bakteeria nimeltään bordetella bronciseptica vastaan voi suojautua nenäsumute rokotteella. Sumutteessa on tehoa myös toiseen yleisimpään aiheuttajaan parainfluenssa virukseen. Meidän koirat oli rokotettu vain virusta kohtaan. Kennelyskä oli kova tauti. Seisojilla Merrillä, Ronilla ja Yusella pysyi yleistila hyvänä kovasta yskästä huolimatta. Rokulla sen sijaan tuli jälkitautina keuhkokuume, joka parani antibioottihoidolla ja intensiivisellä nesteytyksellä. Keskustelupalstoilta ja facebookista luin juttuja koirien kennelyskän hoidosta. Miten kukin oli saanut antibioottia heti ensioireisiin…

Olen aina ihmetellyt kun kavereiden koirien ihottumaan on määrätty antibioottia. Miksi? Eräskin ystäväni, joka on infektiolääkäri, oli ihmetellyt, kun eläinlääkäri oli määrännyt hänen koiralleen kefaleksiinia koiran kuivaan ihottumaan. Kefaleksiini on laajakirjoinen bakteereja tappava antibiootti.

Minäpä kerron miksi antibioottien yleinen käyttö huolettaa. Oletteko koskaan kuulleet, kuinka leukemiaa hoidetaan? Tai imusolmukesyöpiä? Tai melkein mitä tahansa syöpiä? Erityisesti verisyöpien taudin paranemiseen tähtäävään hoitoon kuuluu nykyään ns. intensiivihoito. Siinä solumyrkyillä tapetaan ihmisen oma luuydin kokonaan. Solymyrkyillä tuhottu luuydin ei pysty tuottamaan uusia verisoluja. Ilman hoidon jatkoa potilas kuolee väistämättä. Solymyrkyillä pyritään tappamaan kaikki syöpäsairaat solut verestä ja luuytimestä. Siinä ohessa tuhoutuvat myös terveet luuytimen solut. Solymyrkkyjen ja luuytimen tuhoutumisen jälkeen ihmiselle siirretään uusi luuydin. Uusi luuydin on peräisen toiselta luovuttajalta tai samalta ihmiseltä, joka on otettu keräyksessä ennen luuytimen lopullista tuhoamista. Kaikki potilaat käyvät intensiivihoidon välissä nollasoluvaiheessa. Silloin oma tai uusi luuydin ei vielä ole ehtinyt tuottaa yhtään toimivaa valkosolua. Valkosolut ovat välttämättömiä infektioiden torjuntaan. Nollasoluvaiheessa kaikki potilaat saavat vakavia infektioita, sepsiksiä. Ilman tehokkaita antibiootteja tuskin yksikään potilas selviäisi intensiivihoidosta hengissä. Hoitoja ei voisi käyttää. Nytkin välillä intensiivihoidossa oleva potilas kuolee sepsikseen, vaikka tehokkaimmat mahdolliset antibiootit on käytössä. Infektiot alkavat ja pahenevat tunneissa henkeä uhkaaviksi. Välillä kuolema johtuu infektion nopeasta alusta, välillä siitä, että tautia aiheittavilla bakteereilla on resistenssiä, vastustuskykyä käytettyjä antibiootteja kohtaan. Silloin ei joko ehditä vaihtaa uutta tehoavaa antibioottia tai sitten semmoista ei olekaan.

Antibioottiresistenssin syntyyn vaikuttaa moni asia. Ihminen, joka on saanut aiemmin antibiootteja kantaa todennäköisemmin resistenttejä bakteereita, kuin antibiootteja käyttämättömät. Nykyään antibioottiresistenssiä ilmenee kummallisista syistä.

Vuosia sitten puhuttiin tappajabakteereista. Ne olivat vaarallisia streptokokkikantoja. Nykyään isompi ongelma sairaaloissa alkaa olla gramnegatiiviset sauvabakteerit. Niitä ei aiemmin ole pidetty läheskään yhtä vaarallisina. Gramnegatiivisia sauvoja on ihmisillä luonnollistaan suolistossa. Ne voivat aiheuttaa esimerkiksi tavallisia virtsatietulehduksia. Tulehduksiin ovat tehonneet tavalliset antibiootit. Nykyään noita antibiootteja ja lähes kaikkia lääkkeitä valmistetaan Intiassa suurissa lääketehtaissa hyvin edullisesti. Ruotsalaiset tutkijat ovat löytäneet lääketehtaiden ympäriltä maaperästä ja vesistöistä hyvin suuria lääkeainepitoisuuksia. Intiassa on lämmön ja kosteuden puolesta erinomaiset kasvuedellytykset mikrobeille. Maaperässä ja vesissä normaalisti kasvavat bakteerit ovat lääketehtaiden päästöjen vuoksi päässeet kosketuksiin lähes kaikkien nykyaikaisten antibioottien kanssa.

Tilanteessa, jossa mikrobeilla on erinomaiset kasvuolosuhteet ja samalla runsaasti antibiootteja tapahtuu väistämättä ennen pitkää resistenttien bakteerikantojen muodostumista. Kyse on puhtaasta sattuman laista. Bakteereissa tapahtuu mutaatioita ja osa mutatoituneista kannoista onkin sellaisia, jotka pystyvät kasvamaan ja lisääntymään ympäristössä jossa on antibiootteja. Intiassa tämä on jo tapahtunut. Ruotsalaiset löysivät Intian kaupunkien kuralätäköistä moniresistenttejä ESBL kantoja, joista iso osa on resistenttejä kaikille käytettävissä oleville antibiooteille. Näitä samoja bakteereita löytyi kaupungeissa intialaisten suolistosta lähes puolella ihmisistä. Intiassa vieraileva turistikin voi saada suoleensa antibiooteille resistenttejä bakteereja. Moniresistenttejä ESBL kantoja on löydetty Euroopastakin ja niiden määrä lisääntyy jatkuvasti myös Suomessa. Ruotsalaisten mukaan em. bakteerien esiintyvyys lisääntyy nopeasti. Ei hyvältä vaikuta. Halvalla tuotetuista lääkkeistä tullaan maksamaan karvas ja kallis hinta.
ESBL bakteerit eivät useinkaan suoraan aiheuta infektiota, koska ne ovat terveellä ihmisellä useimmissa tilanteissa vaarattomia bakteereita. Jos kuitenkin infektio tulee, voi käydä hullusti. Tavallinen infektio esimerkiksi virtsatietulehdus voi tappaa. Entäpä jos Intian matkaaja saa syövän ja joutuu hoitoon…? Entä jos tartuttaa resistentin bakteerikannan lapselleen ja tämä sairastuu leukemiaan?

Minun mielestä ihmisiltä kuuluu hoitaa vain infektiot, jotka todella tarvitsevat antibioottia, eivätkä muuten parane. Samaa harkintaa tulee käyttää myös eläinten hoidossa. Olen huomannut, että koirille määrätään antibiootteja kevein perustein ja usein myös laajakirjoisia antibiootteja. Esimerkiksi meidän Rokun kennelyskän jälkitautiin keuhkokuumeeseen oli eläinlääkärien suositus amoksisilliiniklavulaanihappo. Se on laajakirjoinen antibiootti, jolla ihmisillä ei hoideta keuhkokuumetta kuin poikkeustapauksissa. Ihmisillä ensisijaisena käytetään vain amoksisilliinia. Klavulaanihappo ei edes tuo kehkokuumeen hoitoon merkittävää lisäarvoa. Sensijaan luodaan turhaan resistenttejä bakteerikantoja. Koirien ihotulehduksien hoitoon käytetään usein kefalosporiineja. Saman ryhmän antibiooteilla hoidetaan leukemialasten sepsiksiä… Koiriin kehittyneet resistentit antibioottikannat voivat siirtyä myös ihmiseen.

Infektioiden ja ihottumien hoitoon löytyy muitakin vaihtoehtoja kuin antibiootit. Ihottumien syy tulee selvittää aina. Jos ihottuma ei välittömästi vaaranna koiran henkeä ja terveyttä kannattaa syyn selvittämiseen käyttää aikaa ja rahaakin. Minulla on hyviä kokemuksia koirien bakteerien aiheuttamien ihottumien hoidosta. Rokulla oli vuosia sitten laaja märkivä hotspot ihottuma kaulalla. Siihen eläinlääkäri olisi aloittanut antibiootin syöttämisen. Minä hoidin haavan pesemällä ja jodipuhdistuksella. Myöhemmin olen hoitanut koirien märkiviä haavoja sokerilla, pihkalla ja hunajalla hyvällä menestyksellä.
Lääkärinä pyrin aina kaikki asiat tekemään parhaan tutkitun tiedon valossa. Antibioottien tehosta on paljon tutkimustietoa. Myös infektioiden hoidosta ja ehkäisystä luonnontuotteilla ja paikallishoidolla on tutkimusnäyttöä, jokseenkin paljon vähemmän. Omien hyvien kokemusten valossa haluan aina aloittaa koirien infektioiden hoidon ilman antibioottia ja seurata paranemista. Eläinlääkärille koiran vien jos siihen on erityinen syy, infektio ei muuten parane. En koe aiheuttavani koiran hoitoon mitään haittaa, vaikka pyrin välttämään antibiootteja. Päinvastoin; antibiootit sekoittavat suoliston oman bakteerikannan pitkäksi aikaa, jopa vuoksiksi. Koirat ovat hyvin sopeutuneita syömään mm. raatoja eli pilaantunutta lihaa. Koirilla on varsin omanlaatuinen suolistofloora. Sitä ei kannata mennä tuhoamaan.

Detriasta olen erityisen kiinnostunut siksi, että he ovat kehittäneet tuotteita, joilla on luonnon omia antibakteerisia vaikutuksia. Vieläpä niin, että niille ei synny antibioottiresistenssiä. Esimerkiksi männyn pihkalle ei ole todettu minkään bakteerin pystyvän muodostamaan resistenssiä. Detriassa tutkitaan tuotteet ja niiden vaikuttavat aineet hyvin. Detrian ihohoitotuotteita käyttämällä voi olla varma, että oma koira ei saa yhtäkään antibiooteille resistenttiä kantaa. Ihon hoito kannattaa aina pitää perusasioissa; puhdistus vedellä, puhdistava pesuneste ja hyvä kuivaus. Tarvittaessa karvat pitää poistaa tulehtuneelta alueelta. Jos paranemista ei tapahdu kotikonsteilla tulee koira viedä eläinlääkärille.

Eipä siinä, juostessa tulee mieleen kaikenlaista. Ajatukset vain tippuu oikeille paikoilleen kuin tetrispalikat. Keväinen kuiva pakkaslumi narskuu kenkien alla ja kuu loistaa kauniin sinisellä taivaalla. Pitäisi juosta useammin.

Valjakkourheilua 10: Antibioottiresistenssistä