Valjakkourheilua: MM viesti Suomi-Norja

Yhdistetty

Lentokoneessa yli 10 000 jalkaa Pohjois-Amerikan yläpuolella…

Lähtökohta viestiin oli huikea. Suomella iskukykyinen joukkue ja Norjalla kaksi. Suomen aloittaja ja naruosuus Marika Tiiperi Lorella, toisena ja pulkkaosuus Samuli Nissinen Yusella ja ankkurina naruosuus kaiken voittanut Vesa-Pekka Jurvelin Remulla. Norjalla aloituksessa myös nainen Yvette Hoel ja kakkosjoukkueessa valjakkoajaja, entinen valjakkohiihtäjä superkova Lena Boysen Hillestad.  Siinä haastetta Hytöselle ja kumppaneille. Sukset jalkaan ja viestiin. Toisella osuudella ykkäsessä viisinkertainen maailmanmestari Svein Ivar Moen ja kakkosessa Susannah Kelly huippunopealla 1/8 greyhound seisoja sekoituksella. Ankkurina yhdeksänkertainen maailmanmestari Yngve Hoel.  Veskun mukaan Yngve pystyy huippuloppukiriin. Yngvellä kaksi päivää levännyt koira. Jurvelinilla Remu toista päivää peräkkäin kisassa. Nissisellä Yuse toista päivää peräkkäin kisassa. 1,5v alaskanhusky ja saksanseisoja sekoitus. Hiihtokoirista pienin 23.4kg. Tiiperillä Lore, lepopäivä alla.

Suomen taktiikkana oli pitää Norja aivan tuntumassa, että Vesku ankkurina pystyy matkavauhdilla tappamaan Yngven koiran kirin.

Marika otti varman aloituksen. Lore oli hurjana. Toiseen mutkaan Marika ja Lore tuli kolmantena heti Norjan perässä. Matkalla ylämäissä Marikalla oli mahdollisuuksia ohi Yvetestä, mutta toisaalta Yveten huippunopeaa koiraa ei olisi päässyt alamäissä karkuun.  Vaihtoon Marika tuli ensimmäisenä kolme metriä ennen Norjan kumpaakin joukkuetta. Vaihtoalue oli vaikea. Tuomaristo oli ennen kisaa päättänyt, että handlerit ottavat koirat kiinni vaihtoalueen nurkassa punaisen viivan takana. Epäilin suunnitelmaa ja menin Marikan kanssa varmistamaan asian. Kysyin kolmesti kummaltakin tuomarilta meinaavatko ne, että handlerit pysyvät viivan takana. Päätuomari sanoi. They have to. I have desided so.   

Koiran luovutuksessa kumpikin Norjan joukkue tuli ohi, kun Marika vei koiraa nurkkaan ja Norjan joukkueiden koirat otettiin kiinni  etukäteen kielletyllä alueella.  Yvette kaatui juuri ennen vaihtoa joten pääsimme Yusen kanssa liikkeella ennen Moenia. Susannah pääsi kuitenkin eteen.

Ensimmäinen kilometri mentiin kovaa, silti YUsella oli mietteitä ohittamisesta. Kannustin sitä ohi, mutta vauhtia oli vielä liikaa, eikä päästy ohi. Seuraavissa mäissä Susannah oli aavistuksen hitaampi. Yuse oil varovainen. Lopulta se yritti penkan kautta ohi, mutta rakoa oli vain puolimetriä, enkä pystynyt kunnolla auttamaan hiihtämällä, kun reuna oli pehmyt. Ei päästy millään ohi. Moen alkoi kärkkyä takaa ja meni ohi yhdessä pitkässä ylämäessä. Moen ohitti pian myös Susannahin ja he keskustelivat ohituksessa jonkin aikaa. Pikkuhiljaa Moen alkoi jättää rakoa mäissä Susannahiin ja me oltiin jumissa hänen takanaan. Reitti oli kapea. Ohi pääsi vain hirmuisella koiran raivolla tai jos toinen antoi tilaa. Susannah antoi tilaa Moenille, mutta ei meille.

Reitin jyrkimmässä mäessä Moen oli jo 30m edellä, kun huomasin, että Susannahin koira hidastaa. Edessä oli 20metriä aivan pystynousu, jossa ei mitenkään mahtunut kahta rinnan. Poljin täysillä rinnalle juuri ennen nousua jolloin Susannahin koira pysähtyi. Pääsimme hyvin tömpäreen päälle. Moen ehti  vielä vilkaista taakseen ja huomasi, että me ollemme tulossa takaa.

Pulkkaa pitää jarruttaa alamäessä, ettei se työnnä koiraa

Lähdimme hirmuiseen takaa-ajoon. Alamäissä pysyimmen vauhdissa  ja pitkällä tasaisella hiihdin Moenin kiinni. 1,5km ennen maalia oli vielä jyrkkä, pitkä mäki Grizzly Bear  loop. Mäessä Moen oli meitä selvästi hitaampi. Ennen jyrkintä osuutta hän meni reunaan ja siinä olisi voinut iskeä jos olisi ollut nopeä ja aggressiivisen rohkea. Yritin hiihtää, mutta Yuse vilkuili kovasti, joten yritys jäi liian pehmeäksi. Pitkässä nousussa pysyimme helposti perässä. Jyrkimmässä kohvassa olisin voinut hiihtää paljon lujempaa ja Yuse katteli miksi ei mennä, mutta tilaa ei ollut. Reitti oli yhtä hiihtäjää varten ja nousu pitkä ja raskas. Päällä tasaisella ohittaminen oli taas vaikea, vaikka sukset sai kapeammalle. Yusella ei aivan riittänyt usko ohi yrittämiseen , vaikka kuinka yritin sitä kannustaa. Seuraavassa pitkässä alamäessäkin Yuse oli nopeampi, mutta hurjissa mutkissa en halunnut ottaa riskejä. Moenin Diesel koira meni keskellä kaarteita ja Yuse nuoli aina tiukasti sisäkaarteeseen.  Tuumin, että mennään vaihtoon aivan Moenin perässä ja Vesku hoitaa lopun ja voiton.  Vaihtoon tulin metrin Moenin ja Dieselin perässä. Vaihtoalueella Yuse katteli minne pitää mennä. Se ei huomannut Olli millään. Moenin koiran kai joku kävi hakemassa heti pois. Onneksi Olli juoksi hakemaan Yusen vaihtoalueen keskeltä.  Ihmettelin tuleeko hylky, kun ollaan väärässä kohti. Ei tullut meille, eikä Norjalle. Hässäkässä Norja sai kuitenkin 30 metriä rakoa ankkuriosuudelle.

Vesku ja Remu ajoi Yngven kiinni ja hiihtivät varsin tasaväkisesti. Remu oli alamäissä nopeampi, mutta Yngve levänneellä koiralla pääsi aina ylämäissä karkuun. Viimeisen nousun päällä Grizzley loopilla kilometri ennen maalia Yngve oli 20 metriä edellä. Remu juoksi alamäessä Yngven kiinni, mutta loppusuoralla vauhti ei aivan riittänyt. Norja vei kullan koiran pään mitalla.

Vesku karkaa yhdistetyn voittoon

Mikä taistelu. Norja voitti kokeneempana ja kovempana. Ne pystyi kahdella joukkueella bloggaamaan meidän suoritusta paljon.
Olin tyytyväinen Yusen vauhtiin, kestävyyteen, voimaan ja tahtoon vetää pulkkaa ylämäkeen raivona. Ohituksissa Yuse oli liian pehmeä.  Hieman se varoo muita koiria, jos ohitustilanne on ahdas.  Mutta Yusella on ollut kovia kokemuksia. Kämppäkaveri on meinannut tappaa kahdesti. Ei ihme, että vieraat koirat hieman arveluttaa. Yusesta tulee huippukoira pulkkaan. Ohitukset kuntoon ja lisää itsevarmuutta onnistumisten ja iän tuoman varmuuden kautta.

Norja oli ylpeä ja iloinen voitosta. Palkintojen jaossa Norjan joukkueenjohtaja Corelilla silmät kostuivat. Vesku joutui ottamaan kotimatkan ajaksi Norjan lipun lastenrattaisiin.

Seuraavalla kerralla meillä on enemmän ja kovempia joukkueita. Silloin Norja saa jäädä roikkujan rooliin.

Vuoristossa tuuli kovaa. Tankkasimme ennen vuorisolaan menoa. Auton ovet meinasivat revetä irti, kun astuimme autosta ulos.

Nyt lennolla Anchoragesta Minneapolisiin. Helsingiissä lauantai iltana 11 ellei saada Amsterdamissa vaihdettua aikaisemmalle lennolle. Siellä on turhauttava 10 tunnin tauko.

Samuli

Valjakkourheilua: MM viesti Suomi-Norja