keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Koiraonnea ja ehkä maailman onnellisin koira..?
Joulusesonki vierähti vauhdilla ja olin sen jälkeen melko "hengästynyt", joten kirjoittelu jäi pienelle tauolle. Mutta nyt yritämme ryhdistäytyä hieman kevään saapuessa ja sen antaessa uutta energiaa! Yllä olevassa kuvassa Bruno askartelee, tekee partoja tontuilleni...
Brunolla oli pitkin syksyä jonkinlaista ihme ihottumaa. Se ei varsinaisesti näkynyt mutta oli ympäri kehoa noin kolme pistettä jota tuli nakerreltua ja nuoltua.Yksi niistä oli ainakin punkinpurema. Nakertelu jatkui jatkumistaan, ja eläinlääkärikin jäi lopulta usean käynnin jälkeen melko neuvottomaksi. Sitten tuli kokeiltua Relaxant Animalin pesunestettä sekä hoitoseerumia - ja kas kummaa, nakertelu lakkasi noin 2-3 viikon sisällä! Kasvattajan nartulla oli taas tämäm jälkeen ilmennyt ennen joulua niskaan jokin ihme laikku jota koira rapsutti ja se märki ja oli ilkeän näköistä. Vaikka hän sitä desinfisoi ja hoiti se ei tahtonut rauhoittua. Tarjosimme samaa tököttiä kotiin kokeiltavaksi ja kasvattajan kertoman mukaan, kolmen päivän sisällä se rauhottui ja viikon sisällä oli tiessään! :-O Ei aavistustaakaan mitä vaivoja oli, mutta ainakin auttoivat meidän ongelmiin. :-)) Kun koira on terve ja voi hyvin, omistajakin on onnellinen...
Lunta tuli talven olan takaa-se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta... Bruno ja Jussi rakastavat lunta, mutta kun lunta on siinä määrin että siinä ei enää pysty edes loikkimaan, vaan joutuu uiskentelemaan, koirallakin alkaa olemaan mitari täynnä... Myyrät ja hiiruilaiset väkertävät tosin kulkureittejään, ja Bruno ja Jussi ovatkin niistä innoissaan!
Bruno ja Jussi keksivät noin pari vuotta sitten lauluharrastauksen, aivan sattumalta kun kävimme kasvattajan luona kahvilla. Bruno oli niin innoissaan visiitistä että yltyi haukkumaan ilosta, sillä seurauksella että mukaan yhtyivät kasvattajan koirat ja Jussi (joka on nimensä veroinen, Jussi Björlingin mukaan nimetty). Onnellista laulua ja ulinaa olan takaa. Laulu innostus jäi ja nyt Jussi ja Bruno laulavat yhdessä päivittäin, varsinkin kun ovat saaneet aamiaisen ja käyneet tarpeillaan. Laulua sitten riittää pitkin päivää, aina kun ilon aihetta riittää (yleensä aamuisin, tulevat sänkyyn ja herättävät minut aamulaulullaan). Onneksi emme asu kerrostalossa... Tässä siis pieni linkki filmipätkään otettu viime talvena, ääninäytteen kera, jäämme levytyssopimusta odottelemaan... ;-)
Lagottokvartetti talvimaisemissa
Muutoin yritän harrastaa kaiken näköistä koirieni kanssa, Bruno rakastaa koiratanssia ja agilitya, kuin myös Jussi (joka on tosin hieman yli-innokas kun Bruno jaksaa paremmin keskittymään). Emme käy missään kilpailemassa, vaan meillä on ihan omaa kivaa kotosalla, laatuaikaa koirien kanssa.
Molemmat ovatkin touhukoiria, jos heillä ei ole tekemistä minun villaneuleeni tai sukkani saavat kyytiä (Bruno sai kiitosta eläinlääkäriltä kauniista hampaistaan, sanoin sen johtuvan neuleistani joita käytetään hammaslangan tavoin..). Välillä on töitä enemmän ja koirani saavat vähemmän huomiota, ja jos tuhoavat jotakin kotosala ei auta toruminen vaan pitää katsoa peiliin... Jos joku minulta kysyy millainen Lagotto on luonteltaan sanoisin että ei ainakaan missään nimessä sohvakoira, vaan aktiviinen työkoira joka tarpeen vaatiessa jopa väkisin "aktivoi" omistajansa jos ei muuta tekemistä ole... :-D
Törmäsin taannoin aivan ihanaan viedopätkään missä koiralla on oikeasti paikka kodissa ja tekemistä piisaa. Tämä onkin esikuvani, jos vielä onnistuisin saamaan heidät osallistumaan kotiaskareisiin oikeasti, eikä siten miten nyt: varastetaan kenkiä/lapasia ja juostaan pakoon (jos se vaikka seuraisi perässä?) metsään. Jos en heti huomaa kenkää saa sitten etsiä ajan kanssa... Ja uskokaa, olen yrittänyt tarjoa nameja maksamakkaraa myöten-ei onnistu. Ilmeisesti näky kun minä pähkäilen miten saisin kenkäni takaisin on niin mahtava, että sitä ei edes korvaa maiilman herkut... Jospa Bruno edes oppisi petaamaan sängyn...? Saapi nähdä! Siihen asti kunnes kesä koittaa, Jesse inspiroi meitä uusiin temppuihin, luulempa melko varmasti että tämä Jesse onkin ehdottomasti maailman onnellisin koira!
Jesse hoitaa kotiaskareita
Hyvää touhukasta kevään alkua kaikille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti