Joo-o, Joo-o, vasenkätisillä onnistuu. Tuhosin juuri jutun,
jota oli kirjoittanut puolituntia. Koneen akku on lähes täysi, mutta virta
katkesi äkisti kesken kirjoittamisen. Mitään ei ollut tallentunut mihinkään.
Vaikutti, että Wordilla kirjoittaessani olin löytänyt vahingossa jonkun
näppäinyhdistelmän, jolla kone sammuu.
Onneksi Olli keksi vastauksen…
C:\Users\Omistaja\AppData\Roaming\Microsoft\Word\
Tiistaiaamu aukeni 25 asteen pakkasessa. Ilma oli kirkas,
vaikka Fairbanksin ja North Polen säätiedotuksessa oli ilmanlaatuvaroitus.
Erityisryhmiä pyydettiin pysymään sisällä ja kaikkia ihmisiä välttämään
pitkäaikaista ulkona oloa. Huomasin tiedotuksen vasta illalla.
Ajoimme North Poleen puolilta päivin, kun pakkanen oli
lauhtunut 13 asteeseen. Ilma oli upea. Suomessa ei ole näkynyt vastaavaa
auringon paistetta monta kertaa koko talvena. Kisapaikan parkkipaikalla
luoksemme tuli välittömästi juttelemaan iloinen järjestäjän edustaja. Nainen
oli kotoisin australiasta. Hän toivotti tervetulleeksi ja esitteli kisapaikkaa.
Menossa oli juuri valjakkoajon nuorten Pohjois-Amerikan mestaruuskilpailut.
Pääsisimme treenaamaan vasta neljän jälkeen. Nainen neuvoi meille
voitelupaikan.
Goldstream Sport Fairbanksin kupeessa oli ulkoapäin
tavallinen pellistä tehty varastohalli. Sisällä oli urheilushoppaajan paratiisi.
Seinät ja hyllyt täynnä huippuluokan urheilukamaa ja eksoottisia maastopyöriä.
Paikalliset ajaa maastopyörällä moottorikelkkareiteillä. Pyörien renkaiden
leveys on ainakin viisi tuumaa. Voitelupaikalle ajaessa oli hupaisa näky; korkean lumipenkan takana ajoi keski-ikäinen mies maastopyörällä, vaikka lunta oli metsässä ainakin metri. Ihmettelin oliko korkean aurauspenkan
takana todellakin pyörätie. Ei ollut. Se oli moottorikelkkareitti.
Neljältä kisapaikalla oli vielä kaunis auringonpaiste ja hämäävän lämmintä. Kiersimme reitin ensin ilman koiria. Tasaista, täysin tasaista. Pohja oli hyvä, laadukas ja nopea. Lumi oli erittäin kuivaa, mutta silti kohtalainen luisto. Parin tienylityksen kohdalle oli tuotu reilusti lunta. Kisareittimme oli 6,6 mailia, sama kuin 6-valjakolla. Koirat vaikutti kisapaikalla pirteiltä ja iloisilta.
Lenki jälkeen autolla otin koirat boksista. Merri ei halunnut kopista
ulos, Yuse tärisi maassa selkä kippurassa. Mietin mikä meni pieleen. Ei mikään.
Keksin pian, että syynä oli aikaero. Koirat olivat nukkuneet lämpimässä
boksissa. Herätimme ne kesken syvimmän unen ja nostimme pakkaseen palelemaan. Leikimme koirien kanssa hetken hippaa
parkkipaikalla. Kumpikin syttyi nopeasti. Treenasin koirat kahden pysähdyksen
taktiikalla. Pitkä lentomatkan ja treenitauon vuoksi piti antaa koirille
mielekästä tekemistä. Yuse raukka juoksi kuin henkensä edestä, täysillä. Merri
juoksi iloisesti, innokkaasti ja rohkeasti.
Emme huomanneet ilmanlaadussa mitään vikaa. Raikasta pakkasilmaa.
Tänään keskiviikkona menemme testaamaan suksia ja sitten Salchaan.
Olli keksi myös vastauksen miten saada pysymään sukat kuivina; nimittäin hotellihuoneessa liikkuessa...
Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti