maanantai 25. helmikuuta 2013

Valjakkourheilua:Matkalla Fairbanksiin tapahtuu



Keskilämpötila Fairbanksissa joulukuussa on -26 celsiusta. Usein on viikkoja lämpötila alle -40. Maaliskuun keskilämpötila on -10, mutta reilu vuorokausilämpötila vaihtelu, päivän lämpeneminen kevään merkkinä, tekee olosuhteista jo siedettäviä. Alaskassa sataa paljon lunta. Lumiennätys on Alaskan eteläosassa, jossa satoi 1955 talvella lunta yhteensä 25 metriä, siitä helmikuussa satoi 7,4 metriä. Yhden päivän ennätys oli 1,6 metriä. Mielenkiintoista nähdä minkälaista on paikallinen aurauskalusto.
Heräsimme klo 3.55. Lähtö kentälle oli nopea. Autolla koirien juotto ja viimeinen syöttö Happy Dogia kesti hetken. Kentällä saimme roudattua tavaravuoren check-in alueelle. Lähdin pissattamaan koirat ja Olli kasasi boxeja. Kumpikin koira teki kunnon läjät lentokenttäparkin ainoalle lumialueelle. Aivan kuin olisivat aavistaneet…
Menin jonoon meidän laukkujen kanssa ja Olli jäi vartioimaan tavaroita. Jono oli pitkä, liian pitkä. Ehdin tiskille kolme varttia ennen koneen lähtöä. Paperihommat kesti yllättävän pitkään. Hikea pukkasi otsalle. Radiopuhelinliikenne virkailijoilla kosketti hyvin pitkältä kahta koiraa. Ehtiikö kyytiin…
Turvahenkilö tarkasti kummankin koiran boksit. Huomasin Yusen olevan hilseessä, stressiä. Merri oli rauhallinen. Onneksi Yuse ei kiljunut. Pääsimme nopeasti turvatarkastuksen läpi ja koneelle 15min ennen lähtöä.
Amsterdamin kentällä menimme nukkumaan. Kolmen tunnin unet rauhallisessa huoneessa teki hyvää. Heitimme trikoot päälle ja kävimme kiertämässä koko ulkomaan terminaalin kaikki haarat. Lenkin jälkeen suihkuun, mäkkäristä ruokaa ja koneelle. Mennessä oli kuulutus, joka hymyilytti: Jogging at airport is not allowed except restricted areas. Hymyilytti; hulluja nuo suomalaiset.
Tarkistin koneeseen noustessa virkailijoilta, että koirani ovat kyydissä. Koneessa oli yhdeksän koiraa. Virkailija hieman näreissään tarkisti listalta, että nimenomaan minun koirat ovat kyydissä. Kiitin kauniisti.
Koneessa tapahtui jälleen. Pian nousun jälkeen kuulutettiin lääkäriä. Arvelutti mennä. Olin kuullut, että USA on hyvin tarkka lennoillaan tapahtuville sairaskohtausten hoidolle. Lääkäri voi joutua yllättävään vastuuseen. Päätin mennä. Kohteessa oli nuori mies, jolla oli vatsa kipeä. Paikalla oli myös kaksi kokeneen oloista kardiologia. Toinen kardiologi pyysi minut matkaan tutkimaan potilasta, koska hän halusi osaamista myös sydämen ulkopuolisista asioista. Tutkimme miehen. Kipu oli munuaiskivistä johtuvaa. Vaiva oli hänelle tuttu. Hän oli ripuloinut (siis ei ole totta, meikä tartuntavaarassa) kolme päivää. Kipu oli alkanut jo aamulla, mutta koneen nousussa se oli yltynyt kovaksi. Täytimme paperit ja viestitimme kapteenille, ettei tarvitse palata Amsterdamiin. Kipu onneksi helpotti pikkuhiljaa. Munuaiskivien akutisoitumisen syynä oli todennäköisesti ripulin aiheuttama kuivuminen. Pesin kädet huolella. Potilas ja henkilökunta kiittivät ja olivat tyytyväisiä.
Myöhemmin stuertti tuli luoksemme ja kysyi lentomailikorttia. Onneksi Olli oli hommannut pistenumerot. Delta Airlines hyvitti pistetilille 150 USD potilaan hoidosta.
Matka jatkuu. Kotona on ollut tilanne päälle aikalailla heti lähtöni jälkeen. Nuorin poikamme sairastui ja joutui yliopistollliseen sairaalaan lastenosastolle hoitoon… Siitä lisää myöhemmin.
Samuli

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. And this is just the begining of the trip! I can't wait for the rest of the stories! Dan

    VastaaPoista
  2. Where is Samuli, there is happening! Mother know.

    VastaaPoista