Heipparallaa kaikille! Ollaan reippaasti jo elokuun puolella, illat pimenevät, kylmenevät ja meidän EM-matka Belgiaan lähestyy... Olen lisännyt treenejä pikku hiljaa oman voinnin mukaan ja se kyllä tuntuu :) Varsinkin te ratsastajat tiedätte ne lihakset, jotka rankimman ratsastuksen jälkeen ovat NIIN kipeitä ja vielä sellaisissa paikoissa, missä ei tiedä lihaksia olevankaan ;) Kaapeli on ihan innokkaasti hengessä mukana ja liikkuu rennosti eteenpäin. Tyttäreni Julia on jatkanut estevalmennuksia, ja tänä viikonloppuna heillä on Kaapelin kanssa edessään aluekisat Laaksolla. Tällä kertaa he menevät vain yhden luokan, kun 90 cm matalampia luokkia ei kutsusta löytynyt. Tyttärestäni puheen ollen, minunhan piti vielä jatkaa taustastani kertomista. Viimeksihän jäin siihen, kun vammauduin ja alkoi ratsastustauko. Toivottavasti pysytte kärryillä!?
Eli nuorin lapsistamme on neiti ja kahden veljen kanssa kasvanut. Ehkä juuri siitä syystä hän onkin määrätietoinen ”poikatyttö”. Hän jankutti 6-vuotiaasta saakka, että haluaa ratsastamaan ja ihan silleen oikeesti ratsastuskouluun. No, 8-vuotis synttärilahjaksi annettiin sitten 10 kerran ratsastuskortti lähimpään ratsastuskouluun ja siitä se kaikki alkoi!
Niskani vamma oli vuosien varrella progredioinut (edennyt) ja öiset kivut valvottivat, varsinkin, jos töissä oli ollut kiireistä. Kätilön työ pienessä yksikössä on aika yksinäistä, tiivistä ja hyvin monipuolista myös ruumiillisesti, eikä siinä oikein pysty sanomaan: ”Mä en nyt voi tehdä sitä ja tätä ja mun on nyt pidettävä tauko”. Pikku hiljaa jouduin vaihtamaan hieman kevyempiin työtehtäviin ja vuodesta 2009 olenkin ollut osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeellä.
Tytön mukana tallilla huomasin taas kerran, miten rentouttavaa ja kivaa hevosten kanssa puuhailu oli. Lapseni olivat silloin jo kaikki koululaisia ja ajettelin, että ehkä minullekin olisi suotavaa oma itsenäinen hetki viikossa, jolloin saisin keskittyä johonkin aivan muuhun kuin kotirumban pyörittämiseen. Aloitin ratsastuksen ns. tätiryhmässä perjantai-iltaisin ja miten hauskaa se olikaan! Jäin koukkuun taas kerran :)
Kaapelin kuulumisia
Vielä loppuun Kaapelin kesäihottuman kuulumisia. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin itikoiden määrä lisääntyy ja harjan ja hännän hankaaminen on aikaisempaa tiiviimpää :( Olen noin kerran viikossa pessyt sekä harjan että hännän Relaxant Animal Hoitavalla pesunesteellä oikein kunnolla, pohjaa myöten, ja sitten suihkuttanut Hoitoseerumia noin sentin välein harjan ja hännän tyveen. Mielestäni se lievittää oikein hyvin sitä kutinaa ja ärsytystä, mutta on oltava todella tarkka, ettei jätä liian pitkää hoitoväliä, jolloin herra ehtisi hangata itsensä taas vereslihalle :( Loimitus sen kuin jatkuu ja jatkuu vielä pitkään, ainakin syyskuun loppuun. Toivotaan, ettei Belgiassa ole itikoita, jotta Kaapeli pääsisi keskittymään kunnolla kisoihin ;)
Johanna Lindblad ja Kain Aapeli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti