torstai 23. helmikuuta 2012

Tapahtuu Taiga-Tallilla 1: Kirjoittajan ja tallin esittely

Tervehdys täältä Pohjoisesta!

Tässä uudessa Tapahtuu Taiga-Tallilla -blogissa pääsette seuraamaan meidän tallimme kaikkien karvajalkojen ja tassujen elämää. Olen Ansku Tirroniemi ja mieheni Tapani Enbusken kanssa meillä on Marraskosken Kontojärvellä talliyritys Taiga-Talli.

Meille on tärkeää hevosten oikeudenmukainen kohtelu. Ravurit ja tuntihevoset ovat työkavereitamme, täysihoidossa olevat hevoset asiakkaitamme. Pyrimme työskentelemään hevosten kanssa molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa. Jos jokin tuntuu menevän väärille raiteille, syy löytyy useimmiten ihmisestä, ei hevosesta. Mie itse olen Centered Riding -ohjaaja ja olen opiskellut hevostaitoja useiden opettajien johdolla. Koko toimintaamme läpileikkaa ajatus hevosen kunnioittavasta ja eettisestä kohtelusta.

Omia hevosia meillä on 11 joista kaksi on ravihevosia ja yksi siitostamma sekä seitsemän tuntihevosta tekemässä arvokasta työtä ratsastuksen opetuksen ja matkailun parissa. Kaikkiaan hevosia meillä asustaa tällä hetkellä 23 joista 11 tallissa ja 12 pihatossa. Pakkasjakson jälkeen, ja kevään valon lisääntyessä pihaton hevoset aloittelevat karvanlähtöä, on huvittavaa seurata asiakkaiden kauhistuneita kommentteja, kun he laittavat hevosia tunnille. Hepat ovat talven aikana saaneet kuvaavia lempinimiä, Iitasta on tullut Miss Kainalokarva, Leporista Mister Kainalokarva, Meri-Velistä Karvamammutti, Klopista Villasarvikuono, karvaa siis riittää, sitä lähtee ihan käsittämättömiä määriä, lohdutan asiakkaita, sillä tämä on vasta alkua.

Hevosten lisäksi meillä on kolme tallikissaa sekä vakituisesti kaksi koiraa, lapinporokoira Pigga ja sekarotuinen Punkki mutta nyt koiria on yhdeksän, sillä Pigga pyöräytti sunnuntaina 12.2 seitsemän pentua. Pentulaatikon tapahtumia ja koiravauvojen kasvua saatte seurata nettikamerasta. Pennut kasvavat hyvin ja Pigga on oikein hyvä emo vaikka ensikertalainen näissä äitiyshommissa onkin.

Kevään aikana pääsette tutustumaan arkeemme, jonka täyttää aamusta iltaan tällaisen eläinlauman hoito. Maaliskuussa yksi täysihoitohevosista varsoo, Tähden vatsa alkaa olla jo tosi suuri.

Meillä on ohjelmassa varsojen ajo-opetusta, hevosen uudelleen koulutusta ravurista ratsuksi, ja kaikkea muuta hevostallin touhukkaaseen arkeen liittyvää. Ratsastustunnit pyörivät, ravureita treenataan ja osa niistä aloittelee jo kilpakauttaan. Toukokuussa sitten valmistaudutaan kesän leireihin ja laidunkauteen.

Hevosen hörähdyksin ja koiranhännän heilutuksin
Ansku

Share/Bookmark

torstai 9. helmikuuta 2012

Vammaisratsastajan elämää 10: Alkuvuoden treenit ja kuulumiset

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Talvi on tullut oikein ”ryminällä” myös tänne Etelä-Suomeen. Lunta riittää ja pakkastakin oli viime viikolla jopa -25 astetta, brrr… Eiköhän sanonta kuulu että: ”ei ole huonoa säätä vaan vääriä vaatteita.” Sen mukaan on tässä eletty, eli monta vaatekerrosta sekä lämpimät sukat ja lapaset. Myös Kain Aapeli on ollut aikamoisessa loimipaketissa tarhassa, vaikka kylmäverinen onkin, koska sillä nyt onnistuu jotenkin pitämään karvapeitteen hieman ohkaisempana. En ole itse niinkään kiinnostunut hevosen ”klippaamisesta” joten täällä näinpäin.

Treenejä olen pikkuhiljaa vuodenvaihteen jälkeen taas aloittanut ja lihaskuntoa kasvatetaan maastoilemalla sekä hangessa kömpimällä. Kerran, pari viikossa olen maneesissa ”vääntänyt” koulua ja harjoitellut kokoamista, askel kerrallaan. Tyttäreni on koko ajan jatkanut estevalmennuksia Jessica Aminoffin johdolla.

Kaapelin on tarkoitus käydä valmentajani Senita Pukin luona Teijon tallilla noin kerran kuussa aina viikon kerrallaan, koska tarvitsen tässä vaiheessa apua hevosen koulutuksessa. Oman vammani vuoksi en välttämättä jaksa ylittää ”mukavuusrajaa” ja saada hevostani koottua ja takaosaa työskentelemään entistä enemmän. Näin ollen apu on todella tarpeen nyt tässä kohtaa, ennen varsinaista kilpailukauden aloittamista.

Maaliskuun alussa on meillä edessä valmennusleiri Ypäjällä jolloin sitten on myös mahdollisuus ratsastaa oman ryhmän ohjelmia ja saada kansainvälisen tuomarin arvostelua. Sitä odotan innolla, koska siellä saa myös tavata meidän joukkueen jäseniä pitkästä aikaa! Vertaistuki on tässä lajissa ja varmasti missä lajissa tahansa kuin myös elämässä muutenkin, tosi tärkeää jo pelkän jaksamisen takia.

Tavoitteenamme tänä vuonna on tietysti parantaa edellisen vuoden suorituksia ja prosentteja, riippuen tietysti siitä pysytäänkö molemmat (sekä hevonen että minä) kunnossa. Toinen tavoite on valitettavasti myös se, että saadaanko rahapuoli jotenkin järjestymään tukien ja sponsorirahojen turvin. Tämä ratsastus on kyllä varmasti harrastusten/kilpalajien kalliimmasta päästä ja kun itse ei pysty ihan kaikkea hoitamaan ilman pätevää hevosenhoitajaa/avustajaa niin talouspuoli on entistä tärkeämpää…

Mutta eipä tässä muuta kun nokka kohti uusia haasteita ja treeniä, treeniä, treeniä…!!

Kesää odotellessa

Johanna Lindblad & Kain Aapeli


Share/Bookmark