torstai 9. helmikuuta 2012

Vammaisratsastajan elämää 10: Alkuvuoden treenit ja kuulumiset

Heipä hei, pitkästä aikaa!

Talvi on tullut oikein ”ryminällä” myös tänne Etelä-Suomeen. Lunta riittää ja pakkastakin oli viime viikolla jopa -25 astetta, brrr… Eiköhän sanonta kuulu että: ”ei ole huonoa säätä vaan vääriä vaatteita.” Sen mukaan on tässä eletty, eli monta vaatekerrosta sekä lämpimät sukat ja lapaset. Myös Kain Aapeli on ollut aikamoisessa loimipaketissa tarhassa, vaikka kylmäverinen onkin, koska sillä nyt onnistuu jotenkin pitämään karvapeitteen hieman ohkaisempana. En ole itse niinkään kiinnostunut hevosen ”klippaamisesta” joten täällä näinpäin.

Treenejä olen pikkuhiljaa vuodenvaihteen jälkeen taas aloittanut ja lihaskuntoa kasvatetaan maastoilemalla sekä hangessa kömpimällä. Kerran, pari viikossa olen maneesissa ”vääntänyt” koulua ja harjoitellut kokoamista, askel kerrallaan. Tyttäreni on koko ajan jatkanut estevalmennuksia Jessica Aminoffin johdolla.

Kaapelin on tarkoitus käydä valmentajani Senita Pukin luona Teijon tallilla noin kerran kuussa aina viikon kerrallaan, koska tarvitsen tässä vaiheessa apua hevosen koulutuksessa. Oman vammani vuoksi en välttämättä jaksa ylittää ”mukavuusrajaa” ja saada hevostani koottua ja takaosaa työskentelemään entistä enemmän. Näin ollen apu on todella tarpeen nyt tässä kohtaa, ennen varsinaista kilpailukauden aloittamista.

Maaliskuun alussa on meillä edessä valmennusleiri Ypäjällä jolloin sitten on myös mahdollisuus ratsastaa oman ryhmän ohjelmia ja saada kansainvälisen tuomarin arvostelua. Sitä odotan innolla, koska siellä saa myös tavata meidän joukkueen jäseniä pitkästä aikaa! Vertaistuki on tässä lajissa ja varmasti missä lajissa tahansa kuin myös elämässä muutenkin, tosi tärkeää jo pelkän jaksamisen takia.

Tavoitteenamme tänä vuonna on tietysti parantaa edellisen vuoden suorituksia ja prosentteja, riippuen tietysti siitä pysytäänkö molemmat (sekä hevonen että minä) kunnossa. Toinen tavoite on valitettavasti myös se, että saadaanko rahapuoli jotenkin järjestymään tukien ja sponsorirahojen turvin. Tämä ratsastus on kyllä varmasti harrastusten/kilpalajien kalliimmasta päästä ja kun itse ei pysty ihan kaikkea hoitamaan ilman pätevää hevosenhoitajaa/avustajaa niin talouspuoli on entistä tärkeämpää…

Mutta eipä tässä muuta kun nokka kohti uusia haasteita ja treeniä, treeniä, treeniä…!!

Kesää odotellessa

Johanna Lindblad & Kain Aapeli


Share/Bookmark

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti