Ai että tämä Suomen kesä: lämmintä piisaa ja hiki valuu, teetpä sitten jotain tai et... :) Ajattelin tällä kertaa jatkaa hieman taustastani ja vammautumisesta kertomista, kuten viimeksi lupailin. Olen harrastanut ratsastusta ja hevostelua miltei koko ikäni. Aloitin jonkinlaisen kilpailu-uran jo 80-luvun loppupuolella. Silloinen kisakumppanini oli suomenhevosruuna, joka siirtyi 6-vuotiaana raviradalta ratsuksi. Poika oli oppivainen ja hyppäsikin pian jo metrin luokkia ja meni myös koulua ihan kiitettävästi. Tuossa vieressä on muutamia kuvia parin vuosikymmenen takaa.
Hullu kun olin (ainakin siihen aikaan, ehkä vieläkin...) aloin kisata kenttäratsastuksessa. Sehän olisi pitänyt aavistaa, että siinä voi käydä huonostikin, jos sopivasti sattuu (kuten tietysti kaikessa tekemisessä). Pari kolme vakavampaa satulasta suistumista, muistaakseni pää edellä ja useimmiten esteeseen tai maastoesteeseen, johti niskan vammautumiseen. :(
Koska kilpaura päättyi ennen kuin se oikeastaan oli päässyt edes alkamaan, lopetin hevostelun, kun aloin odottaa esikoispoikaani vuonna 1994. Seurasi täysin hevostyhjä aika elämässäni. Rakennettiin omakotitaloa, lapsia tuli kolme kappaletta peräkanaa kahden vuoden välein ja elämä oli aika perhekeskeistä. Enkä oikeastaan edes kaivannut hevosia - vielä...
Kaapelin kuulumisia
Perheeseemme siis liittyi kolme vuotta sitten suomenhevosruuna Kain Aapeli. Tällä hetkellä Kaapeli on maalla viettämässä hieman kesälomaa ennen koviin treeneihin palaamista. Poitsu on kyllä ollut koko ajan liikkeellä, koska tyttäreni harjoittelee ahkerasti esteratsastusta (kuvassa alla). Seuraava suuri kisakoitoksemme on vammaisratsastuksen EM-kisat, jotka käydään Belgian Moorselessä 1.-4.9.2011. Tulossa on valmennusviikonloppu Ypäjällä 6.-7.8., jossa esit
etään tuomareille sekä henkilökohtaisen että joukkueohjelma EM-kisoja silmällä pitäen. Sieltä saa sitten ”kotiläksyjä” viime hetken hienosäätöä varten. :)
Kaapelin kesäihottuma on pysynyt ihanasti ”hanskassa” (koputtaa puuta) Relaxant Animal -tuotteiden avulla. Hänellä on ihottumaloimi päällä 24 tuntia vuorokaudessa, kuumuudesta piittaamatta. Kaapeli tietää itsekin tarvitsevansa loimea, koska aina kun olen pukemassa sitä päälle, vaikkapa pesun jälkeen, herra sukeltaa siihen miltei omatoimisesti :) Kyllä ne hepatkin ovat niin fiksuja!
En ole kuitenkaan lintsannut kesäihottuman hoidossa yhtään, vaikka nyt on ollutkin parempi jakso, koska tiedän, miten helposti ”mopo karkaa käsistä” ja ihottuma pahenee... Hikoilun jälkeen pestään hiet pois Relaxant Animal Hoitavalla pesunesteellä ja harjan sekä hännän tyveen suihkutetaan Hoitoseerumia. Hoitovoidetta olen nyt käyttänyt vain silmien ympärille sekä korviin, koska niissä kohdissa oli alkukesästä avoimia haavoja eikä iho ole vielä täysin entisellään.
Tämä tältä erää. Nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä on!!!
Johanna Lindblad ja Kain Aapeli
