tiistai 22. marraskuuta 2011

Valjakkourheilua 8: Elmo

Merri, Yuse ja Roku





Voisin kertoa monia esimerkkejä kuinka toimia kiireessä. Kouluttaa ja opettaa olemaan rauhallinen, malttaa mielensä ja toimia järkevästi. Olennaista on erottaa tärkeät asiat ja keskittyä niihin…

Nyt on maat jäässä. Kaikki tiet ovat liukkaita tai karkeita ja kovia. Koirien tassuja tulee varoa. Suojatöppöset koiralle on tässä vaiheessa vuotta hyvä juttu. Tassut kannattaa tarkastaa jokaisen lenkin jälkeen. Jos näkyy kuivumia tai halkeamia niin Relaxant Animal Tassuvoide auttaa. Koirien tassuhalkeamissa kasvaa aina melkoinen määrä bakteereita ja sieniä. Halkeaminen hidas paraneminen johtuu usein infektiosta. RA Tassuvoide, jossa on vahvoja luonnon omia antibakteerisia aineita, auttaa halkeamien paranemisessa. Kun seuraa tassuja säännölllisesti ja huoltaa niitä, ei pahoja vaurioita tule. Asfaltit, tiesuola ja kivituhka kuivattavat tassuja. Jos pesee koiran tassut joka lenkin jälkeen rasvaa poistavalla pesuaineella (tiskiaine tms.) ihon ja anturoiden oma rasva lähtee pois ja tassut kuivuu.

Elvytystilanteessa ei ole koskaan kiire. On vain oikeita asioita, joita voi tehdä.

Kiireelle ja huolimattomuudelle on parempikin termi, laiskuus.

Ajan säästämiseksi on paljon helpompaa jättää kengät jalkaan ja tuoda sanomalehti olohuoneen pöydälle, kuin irrottaa kuraiset kengät eteisessä tai kuistilla.

Biojäteroskis kannattaa tyhjentää ennen kuin tupa on täynnä kärpäsiä. Jos kuitenkin ulkona on kylmä ja olet juuri käynyt saunassa ja väsyttää voit jättää homman myös aamuun. Oletettavasti sinä biojäteaamuna ei ole kiire. Jos työpaikan kimppakyytiläiset odottaa rampilla moottoritien varressa, kannattaa herätä ajoissa. Biojätepussin tyhjennys on hieman ikävää puhaa, koska sisältö haisee useimmiten pahalle. Jos sitä valuu käsille pussia tyhjentäessä ne kannattaa pestä tai siinä kimppakyytiautossa on ikkunatuuletus kokomatkan, vaikka olisi pakkasta. Jos kuitenkin meinaa tulla kiire pussi on paljon helpompi ja nopeampi lyödä lapiolla puhki ja antaa sisällön valua kompostiin, kuin tyhjentää pussii pohjasta nostamalla. Pohjasta nostaessa sotkee kätensä ja ne pitää käydä pesemässä ja sehän kestää. Isku kannattaa tehdä vain terävällä lapiolla, koska muuten saattaa joutua lyömään usemman kerran ja pussin siältöä saattaa roiskua takille, kasvoille ja housuille. Tiukoissa paikoissa tietysti oppii priorisoimaan mikä on olennaista. Odotuttaa työkavereita motarin varressa tai tuulettaa autoa…

Koiralle kannattaa hommata loistava tai välkkyvä panta. Se näkyy hyvin sumussakin.

”Mikä sun nimi on ?”
Valkoihoinen mies kysyi selkeällä brittiaksentilla. Kaveri on vaikuttaa erikoiselta. Päivettynyt valkoinen, kuoppaposkinen, lihaksikas urheilijan näköinen kaveri valmentaa pähkinänruskeita Maoreja Cookin saarilla melomaan merikanootilla. Kova tyyppi, Maorien parhaat melojat näyttävät kunnioittavan häntä.

”Sam”

”Sam osaatko uida?”

Valtameri ei pärsky, koska vettä on alla kolme kilometriä. Rannassa matalassa laguunissa aallot nousevat parimetrisiksi ja paikoin neljäänkin metriin. Laguunin ulkopuolella pohja painuu nopeasti kolmeen kilometriin ja tasanteen jälkeen vielä syvemmälle… Ulapalla aallot huomaa, siitä kun kanootti painuu välillä kuoppaan, jolloin ranta katoaa, ja välillä nousee loivalle kukkulalle, jolloin talot näkyy selvästi ja ihmisetkin erottuvat pieninä pisteinä. Reilut puolitoistakilometriä rannasta on punainen poiju, jonne matka ei kestä kauaa kanootilla, jossa on kuusi riuskaa melojaa. Perämies huutaa tahtia ja melan puolta vaihdetaan kolmen vedon välein. Tahdissa on parasta pysyä tai mela saattaa osua toiseen ja tippua veteen.

Kääntöpaikalla poijulla: ”Osaan”

”Pitää osata uida, että me voidaan ottaa mukaan treeneihin. Hyppää veteen, ja sukella kanootin ali Sam”

”OK” Vesi on lämmintä, 28 astetta. Ja sitä lämpöä riittää aika syvälle, ainakin 20 metriin”

”Hyvä, osaat uida Sam. Nouse sitten kanoottiin”

Paluumatka poijulta rantaa menee aivan liian nopeasti. Ei sitä meininkiä voi tajuta. Joukkueurheilua, melomista. ”yksi, kaksi, kolme, yksi, kaksi, kolme” Miksiköhän Suomessa sisävesillä käytetään pelastusliivejä?

Ilta, työpäivä on ohi, perjantai, viikonloppu. Yksinäinen mies nousee töistä tullessa autosta. Päällä hänellä on tummanruskea nahkatakki, musta pipo syvällä päässä ja maiharit raahautuvat märällä asfaltilla. On pimeää. Mies sytyttää hautakynttilän ja jättää sen tienvarteen.

Mistä Elmo sai nimensä?



Yuse



Share/Bookmark

tiistai 8. marraskuuta 2011

Vammaisratsastajan elämää 8: Hevostelua syksyn pimenevissä illoissa


Moi kaikille!

Illat pimenevät, päivät lyhenevät, lehdet putoavat puista ja vettä ropisee. Tätähän tämä syksy on. Itse ei välttämättä ole aina niin motivoitunut ratsastamaan eikä hevonenkaan niin pirteä työskentelemään. Juuri tämän takia olen yrittänyt vaihdella tekemisiä ja harjoittelua mahdollisimman usein, jotta kumpikaan ei tylsistyisi.

Kaapelihan asustelee nykyään tallilla, jossa ei ole maneesia, kenttä ja hyvät maastot kyllä löytyvät. Toki käymme 1-2 kertaa viikossa maneesissa, joka sijaitsee noin puolen tunnin käyntimatkan päässä, mutta pääasiassa olemme työskennelleet joko kotikentällä tai vaihtelevissa maastoissa ja myös nauttineet. :) Koska päivät pimenevät jo neljän maissa, maastoilumme on tapahtunut enemmän tai vähemmän pimeässä. Ei muuta kuin tarpeeksi heijastimia itselle ja hevoselle sekä otsalamppu kypärään, sitä se pimeässä liikkuminen on. Täytyy kyllä myöntää, että pimeässä liikkuminen jänskättää ainakin minua. Kaapeli taas on niin rauhallinen eikä pelkää kävellä pilkkopimeässä pitkin maastoteitä. Itse olen huomannut, että tasapainoni pimeässä on hevosen selässä hyvin heikko, liittyen varmasti vammaani sekä myös heikkoon pimeänäkööni.

Ohjasajoharjoittelumme on edistynyt ja loppuviikosta laitoin pitkät irtoaisat kiinni Kaapelin kylkiin, jotta hevonen tottuisi siihen, että kääntyessä kylkeen tulee lisäpainetta. Olin kyllä saanut ammatti-ihmisiltä ohjeen, että olisi hyvä olla useampi auttava käsi mukana, kun tähän ryhtyy, mutta mutta... Olen aina muutenkin tottunut pärjäämään ja Kaapelikin on jo siihen tottunut ja luottamus on molemmin puolin hyvä, joten ryhdyin toimeen Kaapelin kanssa kahdestaan. Ja hyvinhän se meni! Kyllä hevonen vähän ihmetteli, mitä se mamma siellä oikein puuhaa, mutta lähti nätisti liikkeelle aisat kyljissä kiinni. Teimme kierroksen molempiin suuntiin kentän ja muutaman tarhan ympäri. Juttelin rauhoittavasti koko ajan eikä siinä sitten muuta. Toki aion ottaa apuja vastaan, kun ryhdyn oikeiden kärryjen kanssa puuhaamaan. :)

Eipä tällä kertaa nyt sitten niin paljon muuta kerrottavaa ole. Syksyn valmennusleiri Ypäjällä jäi meiltä väliin keuhkokuumeen jälkimaininkien takia ja se harmittaa todella paljon. Mutta minkäs teet, kun oma keho pettää... Jatkamme valmennuksia maajoukkuevalmentaja Arto-Pekka Heinon kanssa lähiaikoina ja suunnitelmissa on myös, että Kaapeli lähtisi Artsin luo oppimaan vähän uutta! Saas nähdä mihin me ensi kaudella pystytään. Näin sitä täytyy vaan ajatella eteenpäin, koska sitten kun ihana kevät koittaa ja ratsastusinto taas lisääntyy, täytyy hevosen olla hyvässä kunnossa, jotta se pystyy taas kilpailuissa suorittamaan!

Tsemppiä pimeään kaikille!

Johanna Lindblad & Kain Aapeli


Share/Bookmark

torstai 3. marraskuuta 2011

Valjakkourheilua 7: Hotspotin hoito

Kävin juuri iltalenkillä Rokun, Merrin ja Yusen kanssa. Upea keli. Punakullan värinen kuu kellotti melkein selällään hiukan mustan metsänrajan yläpuolella. Selkäpiitä karmi; kylmät väreet eteni selkää. Vanhankansan mukaan, ken uskoo, selällään makaava kuu lupaa kuolemaa.

On aivan mahtavaa liikkua pimeässä metsässä. Olen ikäni käynyt lenkillä pimeässä. Kouluaikaan juoksin iltalenkit lähes aina pimeällä. Pimeydellä on jännä vaikutus. Juoksu tuntuu kulkevan paljon kovempaa kuin mihin normaalisti pystyy. Refleksit on herkkänä. Kun rusakko lähtee vierestä tai teeri pyrähtää pusikosta huomaa kuinka nopeasti jalat kiihtyy pikajuoksuun. Ei tarvitse pakottaa kiihdytystä, täysi vauhti on päällä ennenkuin silmiä ehtii räpäyttää. Jos sopivasti on adrenaliinia suonissa, parinsadan metrin gasellimainen sprintti ei edes väsytä. Oikeastaan tuntuu, että vauhtia voi vaan jatkuvasti lisätä.

Iltalenkit juoksin yksin, aina. Lenkkikaveri olisi voinut olla kiva. Kun meille tuli Roku, ei enää koskaan tarvinnut käydä lenkillä yksin, eikä pelätä mitään.

Roku oli puoli vuotta, kun muutimme Lappiin. Opetin Rokun uimaan Ivalojoessa. Soudin veneellä ja Roku ui innokkaasti perässä. Toinen uintilenkki oli reilun kilometrin. Koira oli juuri trimmattu ja karva leikattu koneella kaulasta ja rinnasta. Uinti oli hieno juttu ja karvan trimmaus myös, mutta paksun märän kankaisen pannan unohtaminen märän koiran kaulaan ei. Parin päivän päästä huomasin, että Rokun kaula on hirveän näköinen. Paksu, ruskea siirappimainen tahna sotki kaulan ihoa; hotspot. Märkäinen ihottuma levisi nopeasti. Aloin pestä kaulaa ahkerasti. Puhdistin kaksi kertaa päivässä kaiken tahman ja ruven iholta ja karvoista ja pesun jälkeen puhdistin ihon jodiliuoksella. Roku kävi eläinlääkärillä rokotettavana, hän oli huolissaan infektiosta, mutta minä en halunnut koiralleni antibioottihoitoja, koska olin vakuuttunut, että ihottuma paranee muutenkin. Tiesin miten lasten märkärupi hoidetaan. Bakteerimassa pitää saada iholta pois. Tehokas säännöllinen vesipesu ja ruven liotus irti on tärkeää.

Eläinlääkäri kävi syömässä samassa työpaikkaruokalassa. Hän muistutti, että aloittaisin koiralleni kefalosporiinia hotspotin hoitoon. Sanoin, että ei se tarvii vaan paranee puhdistuksella.

Läiskä oli suurimmillaan yli kymmenen senttimetriä. Tehokas puhdistus kuitenkin auttoi. Iho parani hyvin. Vesipesu on kaikkein tärkeintä. En ole koskaan ollut innokas hoitamaan infektioita antibiooteilla jos paranemiseen on muutenkin hyvät mahdollisuudet. Antibioottien haittoja on turha hankkia ja vielä turhempaa on menettää niiden teho liian leväperäisen käytön vuoksi. Leukemiapotilaita sytostaattihoitojen keskellä ei pelasta mikään jos antibiooteista menee teho.

Kolmevuotiaana Rokulle kasvoi lantioluun päälle luumun kokoinen kasvain. Se oli hyvänlaatuinen. Haava parani ensimmäiset viisi päivää hyvin. Liian hyvin, koska en ollut varautunut siihen, että haava alkaa kutista. Roku oli yhden kerran auton takakontissa oltuaan repinyt koko haavan ja tikit auki. Viisi päivää vanha haava. Se olisi pitänyt leikata uudelleen, että haavan olisi voinut sitoa ja laittaa uudet tikit. Toinen vaihtoehto oli antaa haavan parantua itsestään, antaa arpeutua ja kasvaa kiinni pohjasta alkaen. Valitsimme jälkimmäisen. Haava alkoi tietysti kovasti erittää ja haista. Aloitin taas vesipesut. Syvä ja märkivä haava kuitenkin hieman pelotti. Otin järeämmät aseet käyttöön ja aloin kaataa puhdasta kidesokeria haavaan. Puhdistin haavan vedellä kahdesti päivässä ja kaadoin haavaan paksusti sokeria ja laitoin päälle haavataitokset. Sokeri imi haavasta eritteet ja märkiminen loppui parissa päivässä. Haava parani erinomaisesti.

Sokeria käytetään sota ja kehitysmaalääketieteessä likaisten haavojen hoitoon. Suomessa yliopistollinen eläinsairaala hoitaa esimerkiksi koirien likaisia haavoja sokerilla. Suomessa on tehty sokerin käytöstä humaanilääketieteessä jopa väitöskirjatutkimusta. Sokeri toimii haavanhoidossa erinomaisesti. Sen ongelma on hinta, liian halpaa. Kukaan ei markkinoi sokeria haavanhoidossa, moni ei siksi tiedä sokerin tehosta.
Kaikki elollinen tarvitsee vettä. Vahva, väkevä sokeriliuos imee itseensä ympäriltään kaiken veden. Bakteerien, hiivojen ja sienten kasvu estyy. Niiden ei ole mahdollista kasvaa. Sokeri tehoaa tosin vain pinnallisiin infektioihin, koska imu, osmoosikyky ei ylety syvälle kudokseen.

Jotain olen oppinut koirien haavojen ja ihoinfektioiden hoidosta. Tärkeintä on ehkäistä tulehduksia ja pitää iho ja karva puhtaana. Varsinkin koneella trimmattu karva on herkkä tulehtumaan. On jopa suositeltavaa pestä karva ja iho trimmauksen jälkeen. Relaxant Animal Hoitava pesuneste on oiva tuote ihon pesuun. Siinä olevat luonnon omat antibakteeriset aineet vähentävät bakteerimassaa koiran iholla. Yhtenä hyvänä reseptinä koiran ihoinfektion hoitoon voisin heittää: pese iho ensin runsaalla vedellä ja Hoitavalla pesunesteellä. Kaikki rupi ja märkä pitää ehdottomasti saada pois. Kuivaa iho ja ruiskuta lopuksi päälle Relaxant Animal Hoitoseerumia.

Ei siinä kuussa kummempaa, hieno lenkki.
Share/Bookmark