Moi kaikille!
Illat pimenevät, päivät lyhenevät, lehdet putoavat puista ja vettä ropisee. Tätähän tämä syksy on. Itse ei välttämättä ole aina niin motivoitunut ratsastamaan eikä hevonenkaan niin pirteä työskentelemään. Juuri tämän takia olen yrittänyt vaihdella tekemisiä ja harjoittelua mahdollisimman usein, jotta kumpikaan ei tylsistyisi.
Kaapelihan asustelee nykyään tallilla, jossa ei ole maneesia, kenttä ja hyvät maastot kyllä löytyvät. Toki käymme 1-2 kertaa viikossa maneesissa, joka sijaitsee noin puolen tunnin käyntimatkan päässä, mutta pääasiassa olemme työskennelleet joko kotikentällä tai vaihtelevissa maastoissa ja myös nauttineet. :) Koska päivät pimenevät jo neljän maissa, maastoilumme on tapahtunut enemmän tai vähemmän pimeässä. Ei muuta kuin tarpeeksi heijastimia itselle ja hevoselle sekä otsalamppu kypärään, sitä se pimeässä liikkuminen on. Täytyy kyllä myöntää, että pimeässä liikkuminen jänskättää ainakin minua. Kaapeli taas on niin rauhallinen eikä pelkää kävellä pilkkopimeässä pitkin maastoteitä. Itse olen huomannut, että tasapainoni pimeässä on hevosen selässä hyvin heikko, liittyen varmasti vammaani sekä myös heikkoon pimeänäkööni.
Ohjasajoharjoittelumme on edistynyt ja loppuviikosta laitoin pitkät irtoaisat kiinni Kaapelin kylkiin, jotta hevonen tottuisi siihen, että kääntyessä kylkeen tulee lisäpainetta. Olin kyllä saanut ammatti-ihmisiltä ohjeen, että olisi hyvä olla useampi auttava käsi mukana, kun tähän ryhtyy, mutta mutta... Olen aina muutenkin tottunut pärjäämään ja Kaapelikin on jo siihen tottunut ja luottamus on molemmin puolin hyvä, joten ryhdyin toimeen Kaapelin kanssa kahdestaan. Ja hyvinhän se meni! Kyllä hevonen vähän ihmetteli, mitä se mamma siellä oikein puuhaa, mutta lähti nätisti liikkeelle aisat kyljissä kiinni. Teimme kierroksen molempiin suuntiin kentän ja muutaman tarhan ympäri. Juttelin rauhoittavasti koko ajan eikä siinä sitten muuta. Toki aion ottaa apuja vastaan, kun ryhdyn oikeiden kärryjen kanssa puuhaamaan. :)
Eipä tällä kertaa nyt sitten niin paljon muuta kerrottavaa ole. Syksyn valmennusleiri Ypäjällä jäi meiltä väliin keuhkokuumeen jälkimaininkien takia ja se harmittaa todella paljon. Mutta minkäs teet, kun oma keho pettää... Jatkamme valmennuksia maajoukkuevalmentaja Arto-Pekka Heinon kanssa lähiaikoina ja suunnitelmissa on myös, että Kaapeli lähtisi Artsin luo oppimaan vähän uutta! Saas nähdä mihin me ensi kaudella pystytään. Näin sitä täytyy vaan ajatella eteenpäin, koska sitten kun ihana kevät koittaa ja ratsastusinto taas lisääntyy, täytyy hevosen olla hyvässä kunnossa, jotta se pystyy taas kilpailuissa suorittamaan!
Tsemppiä pimeään kaikille!
Johanna Lindblad & Kain Aapeli
