Ciao! Syksy koputtaa ovelle, vettä sataa välillä kaatamalla ja tuulee niin, että joutuu pitämään tosi lujaa riimunnarusta kiinni, kun vie Kaapelia tarhaan, ettei lähtisi itse lentoon :) Ja tuulihan muutenkin saa yleensä hevoset aika jännittyneiksi, jopa meidän maailmaa jo jonkin verran nähneet pollet ovat pelkäävinään kiviä, puskia ja ties mitä tuulisina päivinä. Belgian EM-matka
Kävimme siis Kaapelin ja vammaisratsastuksen maajoukkueen (Katja Karjalainen-Rosie, Jaana Kivimäki-Grivis sekä Fanny Bengs-Scoubido) kanssa vammaisratsastuksen Euroopanmestaruuskilpailuissa Belgian Moorselessa 1.-4.9. Kisat olivat minulle ja Kaapelille EM-tasolla ensimmäiset lajiaan. Matka sujui hyvin ja olimme paikan päällä 31.8. Hevoset olivat saapuneet jo edellisenä iltana hevostenhoitajien kanssa ja olivat asettuneet vierekkäin isoon hienoon talliin. Hevostenhoitajat olivat sisustaneet tack roomin eli meidän joukkueen varustekarsinan kaikkine kamoineen siistiin järjestykseen ja ripustaneet jokaisen hevosen karsinan ulkopuolelle isot Suomen liput sekä jokaiselle hepalle oman Suomi-maskotin :)
Kävin ratsastamassa vielä saapumisiltana. Ensin kiertelimme ulkona ja Kaapeli käveli niin innokkaasti ja uteliaana ja tarkisti kaikki paikat :) Kaikkea jännää sieltä löytyikin, esim. tallirakennusten viereisellä olevalla pellolla oli taitolentoharjoituksia ja se tarkoitti käytännössä sitä, että ilmassa vilisi pienkoneita, joilla lentäjät tekivät mitä kummallisimpia pyörähdyksiä ja voltteja ja lensivät tooosi matalalla. Hyvä etteivät aidantolppiin osuneet! Mutta eihän tuommoinen rauhallinen suomenhevonen sellaista hätkähtänyt vaan enemmän se belgialainen ruoho sekä tarhoissa olevat hevoset herraa kiinnostivat :) Sain taas kerran olla ylpeä iki-ihanasta heposestani :)
Alkukävelyn jälkeen oli Suomen joukkueen ensimmäinen 20 minuutin vuoro tutustua sisäareenaan. Ryhmät III ja Ia&b kilpailivat nimittäin kaikki kolme päivää sisäareenalla, kun taas ryhmät II ja IV ratsastivat ulkokentällä. Ajattelin hieman jännittyneenä, että mitenköhän Kaapeli reagoi, kun me emme nimittäin ole ikinä(!) kisanneet areenalla... No aivan turhaan! Hevonen oli utelias, ei ehkä ihan kuulolla, mutta ei pelännytkään mitään, ei päädyssä olevaa ravintolaa eikä pensaasta rakennettua ratsukkopatsasta, puhumattakaan katosta roikkuvista lipuista, katsomoissa vilisevistä ihmisistä tai eri puolilla arenaa olevien ovien narinasta ja pamahduksista. Kaapeli tuntui matkan jäljiltä harvinaisen pehmeältä ja varsin pirteältä :)
Kilpailu päivä päivältä
Torstai oli sitten kisojen ensimmäinen päivä, joka sisälsi ns. ”trot up'in” eli eläinlääkärintarkastuksen sekä avajaistilaisuuden. Trot up'issa hevoset esitetään eläinlääkäreille, hevosten passit tarkistetaan ja hevosia juoksutetaan maasta käsin sekä käynnissä että ravissa. Hevosenhoitajani Anna Berglund esitti Kaapelin joukkueemme viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä ja molemmat selvittivät tilanteen kiitettävällä tavalla. Kaikki Suomen joukkueen hevoset saivat ”lähtöluvan”!
Perjantaina ohjelmassa oli sitten joukkueohjelman ratsastus. Luokkamme alkoi heti aamusta ja meidän lähtöaikamme oli klo 9:58, ryhmän 10. ratsukkona. Tunnelma oli aivan mieletön, kun kaiuttimista kuulutettiin: ”and the next rider we welcome is from Finland, Johanna Lindblad and Kain Aapeli”!!! En ollut yhtään hermostunut tai jännittynyt vaan äärimmäisen ylpeä siitä, että olin saanut mahdollisuuden osallistua näihin kilpailuihin sekä siitä, että pääsin näyttämään kaikille katsojille maamme oman rodun eli suomenhevosen ja sen monipuolisuuden. Eikä tarvinnut suomipoikaa hävetä! Kaapeli oli hyvin keskittynyt, aivan ”kieli keskellä suuta” koko suorituksen ajan. Pieniä rikkeitä kyllä tuli, eivätkä keskiaskellajit olleet meidän parhaimmasta päästä, mutta kuitenkin tuomarit löysivät hyvin paljon positiivista sanottavaa :) Lopputulos oli 13. sija ja 60,667%.
Lauantaina ryhmämme henkilökohtainen kilpailu käytiin vasta iltapäivällä, mikä sopi minulle paremmin, koska kehoni vertyy hitaasti ja aamuratsastukset ovat minulle siksi vaikeampia. Tähän suoritukseen lähdin ratsastamaan perjantaita energisemmin eteenpäin ja siirtymiset menivät aika nappiin. Toki keskilaukassa herra vallan innostui ja oli aika työläistä saada siirryttyä koottuun laukkaan ennen ohjelmassa olevaa täyskaartoa vastalaukkaan. Hetken tuntui siltä, että Kaapeli oli päättänyt päädyssä olevan kouluaidan olevan este ja siksi moinen kihdytys :D Tulos lauantailta oli 12. sija prosentein 61,933%, eli paransimme hiukan :)
Sunnuntain freestyleen eli Kür-ohjelmaan lähdimme molemmat jo hiukan väsyneinä. En ollut tehnyt siihen juuri muutoksia sitten PM:ien, koska valmentajan kanssa päätimme niin. Yllätyksekseni saimme kuitenkin hyvät prosentit ja sija nousi taas pykälällä eli 64,9% ja 11. sija! Yksi tuomari oli jopa antanut meille reilut 67% :)
Täytyypä nyt vielä tähän lisätä, että Suomen joukkueen muut jäsenet pärjäsivät oikein hyvin. Katja Karjalainen (luokka Ib), joka on toinen maamme tämän lajin oikea tähti, sijoittui kaikkina päivinä ja kruunasi kisojen päätöspäivän voittamalla henkilökohtaisen pronssimitalin Kürissä! Myös Suomen toinen konkari, Jaana Kivimäki (Ib), sijoittui hienosti jokaisena kilpailupäivänä. Joukkueemme nuorin ratsastaja Fanny Bengs (III) oli joka päivä minua ”askeleen edellä” ja myös hän paransi suorituksiaan päivä päivältä. Kaikki kisojen tulokset löydät täältä.
Kotiin päin
Hevoset lähtivät maanatain vastaisena yönä paluumatkalle kohti Suomea ja omia kotikarsinoita. Joukkue ja joukkueen johto jäivät kuitenkin vielä päiväksi Brysseliin viettämään hieman rentoa yhdessäoloa rankan mutta antoisan ja iloisen kisamatkan päätteeksi. Niin kuin joukkueenjohtajamme asian hauskasti ilmaisi: ”Käydään Brysselissä sitten palaverissa, kuten muutkin EU-parlamentaarikot!”
Nyt riittää tältä erää, palataan!
Johanna Lindblad & Kain Aapeli
Vammaisratsastajan elämää 6: EM-kisaraportti
Jämin SM kisoissa lokakuussa oli norjalainen eläinlääkäri Ingrid Haugborg luennoimassa valjakkourheilijoille ja lisäksi hän piti kaksipäiväisen koulutuksen valjakkourheilussa toimiville eläinlääkäreille ja eläinlääketieteen kandeille. Ingrid on erittäin kokenut kilpailueläinlääkäri ja kilpailee itsekin keskimatkoilla. Ingrid on ollut kilpailueläinlääkärinä Alaskan pitkän matkan kisassa Iritarodilla. Kilpailu on noin 1000 mailia pitkä.
Pidin esitelmän eläinlääkäreille Detria Relaxant Animal tuotteista. Detrian tassuvoidetta kannattaa käyttää talvella säännöllisesti pitämään anturat pehmeinä. Silloin ne eivät halkea niin helposti. Jos anturoissa jo on halkeamia tassuvoide nopeuttaa paranemista. Tassuvoiteessa on bakteeri, sieni ja hiivakasvua estäviä aineita. Näin haavat pääsevät paranemaan paremmin. Jos koira pyrkii nuolemaan tassuvoidetta sitä kannattaa levittää juuri ennen lenkille lähtöä. Reilulla hieromisella saa voiteen imeytymään anturoiden huokosiin ja hieronta virkistää tassujen verenkiertoa ja koira tykkää siitä. Säännöllinen tassuvoiteen käyttö pitää anturat mukavan pehmeinä.
