Vammaisratsastajan elämää 12: Kaapelin kesäihottuma ja kisakuulumiset

Heissan!

Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa Teille vähän kuulumisia.

Kevät on vierähtänyt niin nopeaa vauhtia, eikä vuorokauden tunnit tahdo millään riittää edes arjen pyörittämiseenkään, saatikka sitten että ehtisi hieman hengähtää ja levätä tai tehdä jotain ylimääräistä hauskaa. No onhan tämä meidän arki ihan hauska, työt vaan tuntuvat aina vähän haittaavan vapaa-aikaa...:)

Ihottuma puhkesi taas

Jos ei kalenteria tuijota niin Kain Aapelista kyllä (valitettavasti) näkee että kesä on ovella; kesäihottuma on taas tehnyt tuloaan ja oikein rytinällä, taas kerran. Ihottumaloimea on pidetty jo huhtikuun puolesta välistä saakka ja vielä toukokuun puolivälissä näytti siltä että keväinen tallin vaihto oli ihottuman kannalta hyvä juttu. Kuitenkin pari viikkoa sitten ”tauti” puhkesi kuin ukonilma. Yhtenä iltana ei ollut mitään ja seuraavana iltapäivänä oli jo harja osittain hangattu vereslihalle ja silmien ympärillä oli kaljuja kohtia. Lähdettiin heti aggressiivisesti sitä hoitamaan; pestiin koko heppa Relaxant Animal Hoitavalla pesunesteellä, harjaan ja häntään Hoitoseerumia ja naaman hoidoksi Hoitovoide sekä Pihkaseerumi.

Jokapäiväisestä hoidosta huolimatta, johtuen älyttömästä itikkamäärästä, kaljut alueet ovat päässeet leviämään aika laajasti silmien ympäriltä aina turpaan saakka. Joinakin päivinä ”Kaapeli” on niin väsähtäneen oloinen, ettei valmentautumisesta oikein tahdo tulla mitään. Minä kun olen sitä mieltä, ettei koulua (tietysti lajista riippumatta) ole mitään ideaa vääntää väkisin. Jos tuntuu, ettei hevonen jaksa. Ollaan sitten sen sijaan käyty maastossa pitkillä käyntilenkeillä ja mäkiä kiipeämässä.

Kisakuulumisia

Huhtikuun puolivälissä käytiin Belgian Moorselessä avaamassa kansainvälistä kisakautta. Siellä järjestettiin kolmen tähden kansainväliset vammaisratsastuskilpailut 12-15.4. Seuranamme matkassa olivat Katja Karjalainen hevosellaan Rosie ja Jaana Kivimäki Kuu Akalla tiimeineen. Suomalaisittain kisat olivat todella onnistuneet! Katja teki hattutempun ja voitti oman ryhmänsä luokat joka kisapäivänä. Myös Jaana onnistui suomenhevosellaan tekemään vaikutusta tuomareihin ja Kuu Akkakin nähtiin palkintojen jaossa.

Kain Aapelille ja minulle kisaaminen ulkoareenalla oli hieman haastavaa. Tämä johtui jokapäiväisestä kovasta tuulesta, joka yltyi viimeisenä kisapäivänä niin, ettei edes Kür musiikkia kuullut ollenkaan ollessaan radan toisella puoliskolla. No, aina ei voi onnistua vaikka kuinka sitä toivoisi ja yrittäisi. Tulokset kyllä paranivat päivä päivältä. Sekä henkilökohtaisessa- että joukkueohjelmassa oltiin yhdeksäntenä, eli tuloksissa puolivälissä.

Vain kahdeksan parasta ratsukkoa pääsi Kürin A-finaaliin joten meille tämä tarkoitti osallistumista lohdutusfinaaliin. Uusi Kür ohjelma oli suurelta osin ihan onnistunut, vaikka laukkamusiikki valinta ei ihan tuomareita miellyttänytkään. Se oli hevoselle hieman liian nopea. Lopputulos oli kuitenkin reilu 63% ja kolmas sija. Joten tyytyväisinä lähdettiin kuitenkin kotimaata kohti treenaamaan lisää.

Seuraavat, ja todennäköisesti tämän kauden viimeiset kansainväliset kilpailut ovat nyt sitten vajaan kahden viikon päästä Ruotsissa. Siellä järjestetään Strömsholmassa meidän lajin PMät 7-10.6. ”Kaapelilla” on edessään aktiiviset kaksi viikkoa nyt ennen kesälomaa, kun tyttäreni Julia lähtee tämän viikon sunnuntaina Ypäjälle poni-meetingiin. Heidät valittiin sinne monen hakijan joukosta, joten äiti on hyvin ylpeä. Tyttö on kuitenkin vielä vasta 12 vuotias.

Julia ja Kain Aapeli ovat kilpailleet tällä kaudella vain joitakin kertoja, 90 cm tasolla, seura- ja alueluokissa, yleensä 0-tuloksin. Päämääränä heillä on tänä vuonna hypätä kauden loppupuolella 100 cm luokkiakin.

Tämä tältä erää, yritän kirjoitta taas kuulumisia sitten PMien jälkeen!

Pitäkääpä meille sitten peukkuja, tassuja ja kavioita pystyssä :)

Kohti PMiä

Johanna Lindblad

Vammaisratsastajan elämää 12: Kaapelin kesäihottuma ja kisakuulumiset

Vammaisratsastajan elämää 4: EM-kisat lähestyvät

Heipä hei! Oli ihan pakko melkein ottaa itseään niskasta kiinni, hidastaa vauhtia ja pysähtyä hetkeksi tähän kotikoneen ääreen kirjoittamaan teille kuulumisia, koska meille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :) - ja vielä tiuhaan tahtiin...

Pari viikkoa sitten, Ypäjän kisaviikon päätöspäivänä, meillä oli ns. virallinen EM-katsauskilpailu. Lähtöja oli vaivaiset 8 kappaletta, kun sekä Katja Karjalainen että Jaana Kivimäki olivat estyneitä tulemaan sinä päivänä Ypäjälle. Kaikki ratsastajat ratsastivat oman ryhmänsä henkilökohtaisen- ja joukkueohjelman. Kaapeli oli vauhdikkaalla päällä ja ”omaa moottoria” riitti :) Ekan ohjelman aikana pusikoissa leikki kolme tenavaa ja se osaltaan lisäsi herran vauhdikasta menoa... Mutta eipä siinä mitään, tällainen voi olla tilanne arvokisoissakin. Prosentteja herui ensimmäisestä reilut 62 % ja toisesta reilut 63% ja niillä napattiin Kaapelin kanssa sijat 1. ja 2. :) Tyytyväisin mielin lähdettiin Ypäjältä myöhään illalla kohti kotitallia ja omaan sänkyyn pääsi vasta puolen yön jälkeen hyvin väsynyt mutta tyytyväinen ratsastaja.

Minulle soitti muuten PM:ien jälkeen Villivarsa-lehden toimittaja, joka halusi tehdä vammaisratsastuksesta juttua ja minä tietysti suostuin siihen, koska omasta mielestäni lajimme ei ole kovinkaan ”näkyvä”. Hän kävi haastattelemassa meitä viime viikolla ja valokuvaaja otti monta, monta kuvaa meistä :) Asiantuntija-osiota varten toimittaja oli hastatellut vammaisjaoston Merja Alasjärveä. Odotan nyt jännityksellä lehteä postilaatikkoon!

Julia oli Kaapelin kanssa Laakson alue-estekisoissa viime viikonloppuna. Herra ei tällä kertaa kuunnellut tyttöä ollenkaan, vaan laukkasi hirveätä vauhtia ympäri kenttää, osuen välillä esteelle ja välillä komeasti ohi. Tyttö parka ei pystynyt hallitsemaan ponia loppua kohti ollenkaan, mutta onneksi ei sattunut mitään muuta vahinkoa kuin että kisat menivät ”pipariksi” :( Syy tähän kaikkeen oli, että tulimme kilpailupaikalle aivan liian myöhään, jolloin veryttely jäi vähiin, mistä puolestaan seurasi aivan liian ”kuuma” esteponi. Ensi kerralla ollaan ainakin hyvissä ajoin paikalla ja taidetaan vaihtaa normaali kolmipalakuolain pois ja palata gägiin, jotta Julia pystyy paremmin hallitsemaan tilannetta.

Kaapeli muutti maanantaina maalta uuteen kotitalliin, joka on huomattavasti lähempänä kotiamme ja ajomatkat lyhenevät puolella tunnilla/suunta. Vaikka maalla oli ihanan rauhallista olla, tuntuu paluu rutiineihin hyvältä. Ja pitäähän herran tottua hieman uuteen kotiin ja kavereihin ennen Belgiaan lähtöä. Hän tarhailee toki yksin nämä kaksi viikkoa ennen matkaa, jottei uusien tuttavuuksien myötä tule mitään turhia vammoja. Kaapeli vaikuttaa viihtyvän hyvin, kun molemmin puolin on tammoja tarhoissa ja jopa yksi pieni, vasta kahden kuukauden ikäinen suomenhevosorivarsakin mammansa kanssa :)

Ratsastan päivittäin, mutta olen päättänyt, etten hio kouluratsastusta liikaa, jottei hevonen kyllästy työntekoon. Maastoilemme paljon ja siinä sivussa harjoittelemme avotaivutuksia ja takaosakäännöksiä. Koulua pystyy muuten hyvin ratsastamaan myös maastossa!

Ihottuma on hieman pahempana nyt taas ja Kaapeli hankaa harjaa ja häntää aika lailla :( Se voi toki johtua ainakin osin muutosta, koska tarhassa on jonkin verran ruohoa ja ehkä kuitenkin vahvempaa sorttia kuin maalla oli... Nämä ruoka asiat vaikuttavat hurjan paljon myös ihottuman kuntoon, ainakin meidän Kaapelin kohdalla. Olen aiemman hoidon lisäksi laittanut nyt päivittäin myös Relaxant Animal Hoitovoidetta harjan ja hännän tyveen, ja siitäkös käsittelystä herra nauttii, niin kuin muutenkin rapsuttamisesta :)

Palaan vielä kuulumisiin ennen EM-kisamatkalle lähtöä, kunhan pakkaamiselta ehdin koneelle välillä :) Nauttikaa kauniista syyssäästä!

Johanna Lindblad & Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 4: EM-kisat lähestyvät

Vammaisratsastajan elämää 2 – "Tavisratsastajasta" vammaisratsastajaksi

Ai että tämä Suomen kesä: lämmintä piisaa ja hiki valuu, teetpä sitten jotain tai et... :) Ajattelin tällä kertaa jatkaa hieman taustastani ja vammautumisesta kertomista, kuten viimeksi lupailin.

Olen harrastanut ratsastusta ja hevostelua miltei koko ikäni. Aloitin jonkinlaisen kilpailu-uran jo 80-luvun loppupuolella. Silloinen kisakumppanini oli suomenhevosruuna, joka siirtyi 6-vuotiaana raviradalta ratsuksi. Poika oli oppivainen ja hyppäsikin pian jo metrin luokkia ja meni myös koulua ihan kiitettävästi. Tuossa vieressä on muutamia kuvia parin vuosikymmenen takaa.

Hullu kun olin (ainakin siihen aikaan, ehkä vieläkin...) aloin kisata kenttäratsastuksessa. Sehän olisi pitänyt aavistaa, että siinä voi käydä huonostikin, jos sopivasti sattuu (kuten tietysti kaikessa tekemisessä). Pari kolme vakavampaa satulasta suistumista, muistaakseni pää edellä ja useimmiten esteeseen tai maastoesteeseen, johti niskan vammautumiseen. :(

Koska kilpaura päättyi ennen kuin se oikeastaan oli päässyt edes alkamaan, lopetin hevostelun, kun aloin odottaa esikoispoikaani vuonna 1994. Seurasi täysin hevostyhjä aika elämässäni. Rakennettiin omakotitaloa, lapsia tuli kolme kappaletta peräkanaa kahden vuoden välein ja elämä oli aika perhekeskeistä. Enkä oikeastaan edes kaivannut hevosia - vielä...

Kaapelin kuulumisia

Perheeseemme siis liittyi kolme vuotta sitten suomenhevosruuna Kain Aapeli. Tällä hetkellä Kaapeli on maalla viettämässä hieman kesälomaa ennen koviin treeneihin palaamista. Poitsu on kyllä ollut koko ajan liikkeellä, koska tyttäreni harjoittelee ahkerasti esteratsastusta (kuvassa alla). Seuraava suuri kisakoitoksemme on vammaisratsastuksen EM-kisat, jotka käydään Belgian Moorselessä 1.-4.9.2011. Tulossa on valmennusviikonloppu Ypäjällä 6.-7.8., jossa esitetään tuomareille sekä henkilökohtaisen että joukkueohjelma EM-kisoja silmällä pitäen. Sieltä saa sitten ”kotiläksyjä” viime hetken hienosäätöä varten. :)

Kaapelin kesäihottuma on pysynyt ihanasti ”hanskassa” (koputtaa puuta) Relaxant Animal -tuotteiden avulla. Hänellä on ihottumaloimi päällä 24 tuntia vuorokaudessa, kuumuudesta piittaamatta. Kaapeli tietää itsekin tarvitsevansa loimea, koska aina kun olen pukemassa sitä päälle, vaikkapa pesun jälkeen, herra sukeltaa siihen miltei omatoimisesti :) Kyllä ne hepatkin ovat niin fiksuja!

En ole kuitenkaan lintsannut kesäihottuman hoidossa yhtään, vaikka nyt on ollutkin parempi jakso, koska tiedän, miten helposti ”mopo karkaa käsistä” ja ihottuma pahenee... Hikoilun jälkeen pestään hiet pois Relaxant Animal Hoitavalla pesunesteellä ja harjan sekä hännän tyveen suihkutetaan Hoitoseerumia. Hoitovoidetta olen nyt käyttänyt vain silmien ympärille sekä korviin, koska niissä kohdissa oli alkukesästä avoimia haavoja eikä iho ole vielä täysin entisellään.

Tämä tältä erää. Nautitaan kesästä niin kauan kuin sitä on!!!

Johanna Lindblad ja Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 2 – "Tavisratsastajasta" vammaisratsastajaksi

Vammaisratsastajan elämää 1: Johanna ja "Kaapeli" esittäytyvät

Hei kaikille! Olen vammaisratsastaja Johanna Lindblad ja aloitan uutena bloggaajana täällä Relaxant Animal -blogissa. Asun Etelä-Suomessa perheeni kanssa, johon kuuluu aviomies sekä lapsemme: pojat 14v ja 16v sekä iltatähtenä neiti kohta 12v. Nykyään perheeseen ovat tulla tupsahtaneet myös kaksi welsh corgi cardigan –poikaa, jotka tottelevat (jos tottelevat...) nimiä ”Basse” ja ”Armas”, sekä viimeisenä muttei kuitenkaan vähäisimpänä suomenhevosruuna nimeltään Kain Aapeli, perheen ja tuttujen kesken ”Kaapeli”.

Yhtenä sisältönä blogissani tulee olemaan uramme vammaisratsastuksessa Kaapelin kanssa. Niskani vaurioitui useamman ratsastusonnettomuuden seurauksena 90-luvun alussa ja tilanne on huonontunut vuosi vuodelta. Näistä ajoista voin kertoa lisää toisella kertaa ihan erillisessä kirjoituksessa.

Pitkän tauon jälkeen palasin kuitenkin ratsastuksen pariin ja 2008 taloon tuli Kaapeli. Kaapelin kanssa olemme edenneet kolmessa vuodessa monen mutkan kautta kilpailemaan vammaisratsastuksen III-tason luokissa. Tänä vuonna olemme nousseet kisaamaan jopa kansainväliselle tasolle. Kotiuduimme vastikään Tanskasta, missä tänä vuonna järjestettiin vammaisratsastuksen PM-kisat. Meille nämä olivat ekat kansainväliset kisat ja tuloksena kaksi 4. sijaa sekä viimeisenä kisapäivänä küristä henkilökohtainen hopeamitali! Lue uutinen kilpailuista täältä.

Kaapelilla on kaksivuotiaasta saakka ollut viheliäinen kesäihottuma. Välillä on näyttänyt, ettei hevosella pysty ratsastamaan saati kisaamaan kesäihottuman vuoksi. Nykyään Kaapeli on kuitenkin tyytyväinen Relaxant Animal -tuotteiden käyttäjä, niillä olemme saaneet oireet pysymään kurissa. Näin kesäaikaan juttua siis riittää varmasti myös kesäihottumaa sairastavan hevosen kanssa elämisestä.

Bloggaaminen on minulle aivan uusi aluevaltaus ja otan mielelläni vastaan palautetta tai aihe-ehdotuksia. Jos jokin asia esimerkiksi vammaisratsastukseen liittyen mietityttää, niin kysykää ihmeessä. Pyrin vastamaan kysymyksiin ja ehdotuksiin blogissani mahdollisuuksien mukaan. Palaillaan taas lähiaikoina asiaan!

Vammaisratsastajan elämää 1: Johanna ja "Kaapeli" esittäytyvät