Vammaisratsastajan elämää 5: Matka EM:iin alkaa

Moikka kaikille! Vammaisratsastuksen EM-kilpailut 1.-4.9. Belgian Moorseelessä ovat siis seuraava pysäkkimme. Nyt on tavarat pakattu ja kaikki tarpeelliset ja ehkä myös vähemmän tarpeelliset ”värmit ja vehkeet” mukana. Kaapeli on jo turvallisesti perillä kilpailupaikalla Belgian Moorseelessä kavereidensa ja hoitajien kanssa.

Sunnuntaiaamuna herätyskello soi klo 4:15 ja ulkona oli aivan pimeää. Pikaisen aamukahvin jälkeen lähdin kohti tallia ja unenpöpperöistä Kaapelia. :) Kaikki muutkin tallin hevoset olivat aivan ihmeissään, kun pyhäpäivän aamiainen tarjoiltiin jo klo 05:00. Kaapelin syötyä pistin kypärän päähän, Kaapelille suitset ja lähdin aamu-usvaan pellolle ilman satulaa köpöttelemään. Maisema oli niin kaunis ja ilma niin raikas... Se oli taas semmoinen hetki elämässä, jonka muistan aina. Näitä kullanarvoisia muistoja voi sitten poimia muistoista, kun on vähemmän hyvä olla ja heti tulee parempi mieli. :)

Olin pakannut edellisenä iltana valmiiksi kaikki hevosen kamat ja ruoat ja aamulla lisäsin vain loput muistilistalla jäljellä olleet tavarat. Harjasin vielä Kaapelin kunnolla ja hoitelin kesäihottumasta ärtyneet kohdat Relaxant Animal Hoitoseerumilla, jotta pojalla olisi mukava matkustaa ilman kutisevaa ihoa.

Iso hevosrekka saapui tallin pihalle sovitusti klo 7:00. Kaapeli oli ensimmäinen hevonen, joka astui kyytiin aloittaakseen pitkän matkan Helsingin ja Travemünden kautta Belgiaan. Hän meni kiltisti ja päättäväisin askelin autoon ja aloitti heti matkaeväiden syömisen. ;)

Nämä kaksi päivää hevosetonta elämää ovat täyttyneet tarpeellisista valmisteluista kuten Kür-musiikin viimeistelystä ja vaatteiden silityksestä (pitäähän ainakin ulkomailla olla silitetyt vaatteet, ei muuten... :) Tietysti perheenäitinä piti myös katsoa, että pyykkikorit ovat suhteellisen tyhjät, jääkaappi täynnä jne, jotta isäntä ja lapset pysyvät äidin poissa ollessa tyytyväisinä ja päästävät siten uudestaan kisareissuun! :)

Nyt tämä daami vetäytyy takavasemmalle ja ottaa pienet nokoset, jotta jaksaa nousta kellon soidessa keskiviikkoaamuna klo 03:00. Kyyti tulee noutamaan jo 03:30, suuntana Helsinki-Vantaan lentoasema! Pitäkää peukkuja, varpaita ja vaikka tassuja ja kavioita pystyssä meidän puolesta, jooko!???

Johanna Lindblad & Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 5: Matka EM:iin alkaa

Vammaisratsastajan elämää 4: EM-kisat lähestyvät

Heipä hei! Oli ihan pakko melkein ottaa itseään niskasta kiinni, hidastaa vauhtia ja pysähtyä hetkeksi tähän kotikoneen ääreen kirjoittamaan teille kuulumisia, koska meille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :) - ja vielä tiuhaan tahtiin...

Pari viikkoa sitten, Ypäjän kisaviikon päätöspäivänä, meillä oli ns. virallinen EM-katsauskilpailu. Lähtöja oli vaivaiset 8 kappaletta, kun sekä Katja Karjalainen että Jaana Kivimäki olivat estyneitä tulemaan sinä päivänä Ypäjälle. Kaikki ratsastajat ratsastivat oman ryhmänsä henkilökohtaisen- ja joukkueohjelman. Kaapeli oli vauhdikkaalla päällä ja ”omaa moottoria” riitti :) Ekan ohjelman aikana pusikoissa leikki kolme tenavaa ja se osaltaan lisäsi herran vauhdikasta menoa... Mutta eipä siinä mitään, tällainen voi olla tilanne arvokisoissakin. Prosentteja herui ensimmäisestä reilut 62 % ja toisesta reilut 63% ja niillä napattiin Kaapelin kanssa sijat 1. ja 2. :) Tyytyväisin mielin lähdettiin Ypäjältä myöhään illalla kohti kotitallia ja omaan sänkyyn pääsi vasta puolen yön jälkeen hyvin väsynyt mutta tyytyväinen ratsastaja.

Minulle soitti muuten PM:ien jälkeen Villivarsa-lehden toimittaja, joka halusi tehdä vammaisratsastuksesta juttua ja minä tietysti suostuin siihen, koska omasta mielestäni lajimme ei ole kovinkaan ”näkyvä”. Hän kävi haastattelemassa meitä viime viikolla ja valokuvaaja otti monta, monta kuvaa meistä :) Asiantuntija-osiota varten toimittaja oli hastatellut vammaisjaoston Merja Alasjärveä. Odotan nyt jännityksellä lehteä postilaatikkoon!

Julia oli Kaapelin kanssa Laakson alue-estekisoissa viime viikonloppuna. Herra ei tällä kertaa kuunnellut tyttöä ollenkaan, vaan laukkasi hirveätä vauhtia ympäri kenttää, osuen välillä esteelle ja välillä komeasti ohi. Tyttö parka ei pystynyt hallitsemaan ponia loppua kohti ollenkaan, mutta onneksi ei sattunut mitään muuta vahinkoa kuin että kisat menivät ”pipariksi” :( Syy tähän kaikkeen oli, että tulimme kilpailupaikalle aivan liian myöhään, jolloin veryttely jäi vähiin, mistä puolestaan seurasi aivan liian ”kuuma” esteponi. Ensi kerralla ollaan ainakin hyvissä ajoin paikalla ja taidetaan vaihtaa normaali kolmipalakuolain pois ja palata gägiin, jotta Julia pystyy paremmin hallitsemaan tilannetta.

Kaapeli muutti maanantaina maalta uuteen kotitalliin, joka on huomattavasti lähempänä kotiamme ja ajomatkat lyhenevät puolella tunnilla/suunta. Vaikka maalla oli ihanan rauhallista olla, tuntuu paluu rutiineihin hyvältä. Ja pitäähän herran tottua hieman uuteen kotiin ja kavereihin ennen Belgiaan lähtöä. Hän tarhailee toki yksin nämä kaksi viikkoa ennen matkaa, jottei uusien tuttavuuksien myötä tule mitään turhia vammoja. Kaapeli vaikuttaa viihtyvän hyvin, kun molemmin puolin on tammoja tarhoissa ja jopa yksi pieni, vasta kahden kuukauden ikäinen suomenhevosorivarsakin mammansa kanssa :)

Ratsastan päivittäin, mutta olen päättänyt, etten hio kouluratsastusta liikaa, jottei hevonen kyllästy työntekoon. Maastoilemme paljon ja siinä sivussa harjoittelemme avotaivutuksia ja takaosakäännöksiä. Koulua pystyy muuten hyvin ratsastamaan myös maastossa!

Ihottuma on hieman pahempana nyt taas ja Kaapeli hankaa harjaa ja häntää aika lailla :( Se voi toki johtua ainakin osin muutosta, koska tarhassa on jonkin verran ruohoa ja ehkä kuitenkin vahvempaa sorttia kuin maalla oli... Nämä ruoka asiat vaikuttavat hurjan paljon myös ihottuman kuntoon, ainakin meidän Kaapelin kohdalla. Olen aiemman hoidon lisäksi laittanut nyt päivittäin myös Relaxant Animal Hoitovoidetta harjan ja hännän tyveen, ja siitäkös käsittelystä herra nauttii, niin kuin muutenkin rapsuttamisesta :)

Palaan vielä kuulumisiin ennen EM-kisamatkalle lähtöä, kunhan pakkaamiselta ehdin koneelle välillä :) Nauttikaa kauniista syyssäästä!

Johanna Lindblad & Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 4: EM-kisat lähestyvät

Vammaisratsastajan elämää 3: Paluu hevosen selkään

Heipparallaa kaikille! Ollaan reippaasti jo elokuun puolella, illat pimenevät, kylmenevät ja meidän EM-matka Belgiaan lähestyy... Olen lisännyt treenejä pikku hiljaa oman voinnin mukaan ja se kyllä tuntuu :) Varsinkin te ratsastajat tiedätte ne lihakset, jotka rankimman ratsastuksen jälkeen ovat NIIN kipeitä ja vielä sellaisissa paikoissa, missä ei tiedä lihaksia olevankaan ;) Kaapeli on ihan innokkaasti hengessä mukana ja liikkuu rennosti eteenpäin.

Tyttäreni Julia on jatkanut estevalmennuksia, ja tänä viikonloppuna heillä on Kaapelin kanssa edessään aluekisat Laaksolla. Tällä kertaa he menevät vain yhden luokan, kun 90 cm matalampia luokkia ei kutsusta löytynyt. Tyttärestäni puheen ollen, minunhan piti vielä jatkaa taustastani kertomista. Viimeksihän jäin siihen, kun vammauduin ja alkoi ratsastustauko. Toivottavasti pysytte kärryillä!?

Eli nuorin lapsistamme on neiti ja kahden veljen kanssa kasvanut. Ehkä juuri siitä syystä hän onkin määrätietoinen ”poikatyttö”. Hän jankutti 6-vuotiaasta saakka, että haluaa ratsastamaan ja ihan silleen oikeesti ratsastuskouluun. No, 8-vuotis synttärilahjaksi annettiin sitten 10 kerran ratsastuskortti lähimpään ratsastuskouluun ja siitä se kaikki alkoi!

Niskani vamma oli vuosien varrella progredioinut (edennyt) ja öiset kivut valvottivat, varsinkin, jos töissä oli ollut kiireistä. Kätilön työ pienessä yksikössä on aika yksinäistä, tiivistä ja hyvin monipuolista myös ruumiillisesti, eikä siinä oikein pysty sanomaan: ”Mä en nyt voi tehdä sitä ja tätä ja mun on nyt pidettävä tauko”. Pikku hiljaa jouduin vaihtamaan hieman kevyempiin työtehtäviin ja vuodesta 2009 olenkin ollut osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeellä.

Tytön mukana tallilla huomasin taas kerran, miten rentouttavaa ja kivaa hevosten kanssa puuhailu oli. Lapseni olivat silloin jo kaikki koululaisia ja ajettelin, että ehkä minullekin olisi suotavaa oma itsenäinen hetki viikossa, jolloin saisin keskittyä johonkin aivan muuhun kuin kotirumban pyörittämiseen. Aloitin ratsastuksen ns. tätiryhmässä perjantai-iltaisin ja miten hauskaa se olikaan! Jäin koukkuun taas kerran :)

Kaapelin kuulumisia

Vielä loppuun Kaapelin kesäihottuman kuulumisia. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin itikoiden määrä lisääntyy ja harjan ja hännän hankaaminen on aikaisempaa tiiviimpää :( Olen noin kerran viikossa pessyt sekä harjan että hännän Relaxant Animal Hoitavalla pesunesteellä oikein kunnolla, pohjaa myöten, ja sitten suihkuttanut Hoitoseerumia noin sentin välein harjan ja hännän tyveen. Mielestäni se lievittää oikein hyvin sitä kutinaa ja ärsytystä, mutta on oltava todella tarkka, ettei jätä liian pitkää hoitoväliä, jolloin herra ehtisi hangata itsensä taas vereslihalle :( Loimitus sen kuin jatkuu ja jatkuu vielä pitkään, ainakin syyskuun loppuun. Toivotaan, ettei Belgiassa ole itikoita, jotta Kaapeli pääsisi keskittymään kunnolla kisoihin ;)

Johanna Lindblad ja Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 3: Paluu hevosen selkään