Näytetään tekstit, joissa on tunniste taigatalli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taigatalli. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tapahtuu Taiga-Tallilla 2: Koiranpennut ja ratsuprojektit

Hui miten aika vilistää, kun huollettavana on hevoslauman lisäksi seitsemän vilkasta koiranpentua! Pennuista on webkamerakuvaa täällä.

Pentulaatikkoon kuuluukin hyvää, koiralapset parhaillaan kasvattavat neulanteräviä hampaita ja opettelevat syömään myös kiinteää ruokaa. Mikä paimentaminen vellipuuron syöttämisessä onkaan! Aina on joku mahallaan tai pyrstöllään puurolautasella. Pentujen ruokaan kuuluu turvotettua koiranpennuille tarkoitettua ruokaa, piimää ja jauhelihaa. Pikkuhiljaa ruokailukaaos kuitenkin rauhoittuu ja pennut alkavat jo keskittyä syömiseen enemmän kuin törmäilemiseen.

Pentujen lempinimet ovat Mörrimöykky, Makkara (koska hän on pullein), Pessi, Otus, Unna-Unelias, Pikkuhäntäläinen ja Ränky-Iita (koska hänellä on kaikkein kovin ääni). Unnalla ja Pikkuhäntäläisellä oli parin viikon ikäisinä jotain outoa rohtumaa selässä. Ilmeisesti Pigga ei ollut puhdistanut niitä syntymän jälkeen niin huolellisesti kuin aikaisemmat viisi pentua, ja niihin jäi vähän sikiönesteitä iholle, mikä aiheutti tämän rohtuman. Pesin pentuja muutamia kertoja Relaxant Animal -Hoitavalla pesunesteellä ja iho puhdistui. Viime viikolla olin jo huolissani, että nyt sitä ryhelmää on uudestaan, kun toisen häntä oli ihan koppurainen ja takkuinen, mutta huomasin, että tämä olikin kuivunutta puuroa.

Täällä napapiirin pohjoispuolella valon lisääntyminen on näin kevät aikaan ihan huimaa, on ihanaa mennä aamutalliin, kun aurinko jo nousee ja on aivan valoisaa, talitintit laulavat ja jääpuikot räystäillä lupailevat tulevaa kesää. Talitintit ovat huomanneet pihattopollejen karvanlähdön, ja keräävätkin karvatuppoja hangelta pesän lämmikkeeksi. Vaikka lunta on vielä ennätys paljon, meillä järjestellään jo täyttä päätä kesän ratsastusleirejä. Tuntuu että kesään on vielä aikaa, mutta se on täällä yhdessä hujauksessa.

Minulla on tällä hetkellä koulutettavana kolme ratsuprojektia, joista kahdesta kerron nyt. Urhea Urho (Uttini Hornline) on meidän entinen kilparavuri, ja ratsastusleirien agility-poni. Urho jäi eläkkeelle ravurihommista ja mie toivon saavani siitä maastoretkien johtohevosen. Urholla on ratsastettu aika vähän, mutta se on nopea oppimaan, eikä häsellä tyhjää vaan keskittyy mukavasti. Toki se välillä tarjoaa vauhdin lisäämistä ratkaisuna uuteen ja erilaiseen pyyntöön, mitä muuta voi odottaa hevoselta, jonka tehtävä on yhdeksän vuotta ollut juosta niin nopeaa kuin kintuista pääsee. Urhosta tulee hieno, se on ketterä ja notkea, oikea Urheilija Urho.

Urho on jo useita vuosia tehnyt hevostaitotunneilla töitä. Siksi se on aivan uskomaton opettaja. Se reagoi herkästi ja pehmeästi pyyntöön, eikä vedä hernettä nenään jos ihminen tekee virheen vaan jättää sen tyynesti huomioimatta. Urho onkin ollut meidän lasten leirien agility-poni. 173 cm säkäkorkeudellaan, se opettaa pyytämään kohteliaasti ja pehmeästi. Mie uskon että Urhon elämäntehtävä tulee olemaan ihmisten itseluottamuksen vahvistaminen.

Kuvassa Uttini Hornline hevostaitotunnilla.

Toinen tuleva tuntihevonen on Nasu-Pulla (Villitahti), se on ollut melko joutilaana muutamia vuosia ennen meille tuloaan. Nasu-Pulla on nimensä veroisesti paksu. Kentän se jaksaa hölkätä noin kolme kertaa ympäri ja sitten meidän on käveltävä ja tasattava hengitystä. Nasu on herkkä ja aivan ihana ratsastaa, se tuntuu oppivan asiat kerrasta. Ja oikein ryhdistäytyy näyttämään, että tämän minä jo osaan, enkö olekin hieno. Nasu tuntuu kaipaavan tosi paljon positiivista palautetta ja sitä, että sen kanssa on iloinen ja tyyni. Silloin se on avoin ja reipas.

Nasun asema pihattolaumassa ei ole korkea, eikä se ole kovin itsenäinen hevonen, vaan aina ystävänsä Pupen läheisyydessä. Se tuntee olonsa helposti turvattomaksi jäädessään yksin. Nasun kanssa ei voi miettiä mitä jääkaapista löytyy omiksi lounastarpeiksi, vaan sen kanssa on oltava läsnä sata prosenttisesti. Jos mie haahuilen ja poistun paikalta pääni sisään ajattelemaan omia asioitani, Nasulle tulee hätä ja se alkaa tähyillä toisia hevosia. Me touhuillaankin Nasun kanssa vielä tässä lähipiirissä, kentällä ja ihan lähimaastoissa. Työskentelyn painopiste on läsnäolossa ja luottamuksen vahvistamisessa.


Share/Bookmark

torstai 23. helmikuuta 2012

Tapahtuu Taiga-Tallilla 1: Kirjoittajan ja tallin esittely

Tervehdys täältä Pohjoisesta!

Tässä uudessa Tapahtuu Taiga-Tallilla -blogissa pääsette seuraamaan meidän tallimme kaikkien karvajalkojen ja tassujen elämää. Olen Ansku Tirroniemi ja mieheni Tapani Enbusken kanssa meillä on Marraskosken Kontojärvellä talliyritys Taiga-Talli.

Meille on tärkeää hevosten oikeudenmukainen kohtelu. Ravurit ja tuntihevoset ovat työkavereitamme, täysihoidossa olevat hevoset asiakkaitamme. Pyrimme työskentelemään hevosten kanssa molemminpuolisen kunnioituksen vallitessa. Jos jokin tuntuu menevän väärille raiteille, syy löytyy useimmiten ihmisestä, ei hevosesta. Mie itse olen Centered Riding -ohjaaja ja olen opiskellut hevostaitoja useiden opettajien johdolla. Koko toimintaamme läpileikkaa ajatus hevosen kunnioittavasta ja eettisestä kohtelusta.

Omia hevosia meillä on 11 joista kaksi on ravihevosia ja yksi siitostamma sekä seitsemän tuntihevosta tekemässä arvokasta työtä ratsastuksen opetuksen ja matkailun parissa. Kaikkiaan hevosia meillä asustaa tällä hetkellä 23 joista 11 tallissa ja 12 pihatossa. Pakkasjakson jälkeen, ja kevään valon lisääntyessä pihaton hevoset aloittelevat karvanlähtöä, on huvittavaa seurata asiakkaiden kauhistuneita kommentteja, kun he laittavat hevosia tunnille. Hepat ovat talven aikana saaneet kuvaavia lempinimiä, Iitasta on tullut Miss Kainalokarva, Leporista Mister Kainalokarva, Meri-Velistä Karvamammutti, Klopista Villasarvikuono, karvaa siis riittää, sitä lähtee ihan käsittämättömiä määriä, lohdutan asiakkaita, sillä tämä on vasta alkua.

Hevosten lisäksi meillä on kolme tallikissaa sekä vakituisesti kaksi koiraa, lapinporokoira Pigga ja sekarotuinen Punkki mutta nyt koiria on yhdeksän, sillä Pigga pyöräytti sunnuntaina 12.2 seitsemän pentua. Pentulaatikon tapahtumia ja koiravauvojen kasvua saatte seurata nettikamerasta. Pennut kasvavat hyvin ja Pigga on oikein hyvä emo vaikka ensikertalainen näissä äitiyshommissa onkin.

Kevään aikana pääsette tutustumaan arkeemme, jonka täyttää aamusta iltaan tällaisen eläinlauman hoito. Maaliskuussa yksi täysihoitohevosista varsoo, Tähden vatsa alkaa olla jo tosi suuri.

Meillä on ohjelmassa varsojen ajo-opetusta, hevosen uudelleen koulutusta ravurista ratsuksi, ja kaikkea muuta hevostallin touhukkaaseen arkeen liittyvää. Ratsastustunnit pyörivät, ravureita treenataan ja osa niistä aloittelee jo kilpakauttaan. Toukokuussa sitten valmistaudutaan kesän leireihin ja laidunkauteen.

Hevosen hörähdyksin ja koiranhännän heilutuksin
Ansku

Share/Bookmark