Bruno on keksinyt supikoirat. Niitä on nurkillamme runsaasti. Supikoiran tuoksu saa Brunon sekoamaan, hyökkäämään Jussin kimpuun (joka puolustautuu ja rähinää riittää) ja jos ei Jussi ole ulottuvilla taluttajan koipi on sopiva näykkäsyn kohde. :-S
Mustelmilla ja naarmuilla ollaan selvitty, tarttis saada supikoiria lainaksi (tosin en voi luvata että niistä jää mitään palautettavaa) koulutusta varten..? Olen varma että supikoirat aiheuttavat tämän, m.m. niitten jätöksiä haisteltuaan Bruno sekoaa hetkeksi-ja aina hämärän tultua, ja usein ilman jätöksiäkin. Kohtaus on erittäin vaikeasti ennakoitavissa, se ei tapahdu ihan joka ilta, ja koska on kaksi koiraa joiden touhuja on seurattava, en ole muuta huomannut paitsi että Bruno ehkä haistelee ilmaa hieman normaalia enemmän ennen pimahtamista... Kun olen tämän huomannut olen yrittänyt kiinnittää Brunon huomion muualle, ja olemme vissiin selvinneet tilanteesta.
Toinen Brunon ”kepposista” on saada raivokohtaus kun vieressä oleva mönkijä käynnistetään. Ja vain käynnistyksestä.
Brunolta poistettiin ”kulkuset” 1,5 vuotiaana, joten sille asialle ei ole paljoakaan tehtävissä... Miespuolisille lohdutuksena: Bruno on ihan yhtä machoileva äijä siitä huolimatta. Ja ehkä aavistuksen huumorintajuisempi kuin Jussi (joka itse asiassa on aika tiukkapipoinen kiukkuttelija kun on sillä päällä)! :-D
Brunon lonkkaleikkauksen jälkeisistä ajoista: Tuntui ikuisuudelta ennen kuin saimme luvan pitää Brunoa vapaana. Koska Bruno tuolloin vielä oli ainut koiramme,sain muutamiksi päiviksi lainaksi kasvattajan narttukoiran, Viivin, ”terapiakoiraksi” Brunolle. Tiesin että Bruno ihaili Viiviä suunnattomasti, ja Viivillä oli ihan oikeasti positiivinen vaikutus Brunoon, joka jopa unohti ontumiset koska oli niin kivaa! Koska Bruno oli touhukas koira piti muutenkin keksiä Brunolle tekemisiä toipilasajaksi. Ostimme Brunolle palapelin,siis ”koira-namipalapeli” :-D. Bruno tykkäsi siitä niin kovasti että meinasi syödä sen kovalevyineen päivineen. Ennen leikkausta Bruno oli oivaltanut lempileikkinsä, sille heitettiin käpyjä ja se otti koppia. Tässä piti hieman odottaa, sillä Bruno innostui hieman hypähtelemään... Mutta toinen mieluinen harrastus oli n.k. koiratanssi. Huomasin että Bruno oli harvinaisen vikkelä oppimaan temppuja, ja pystyimme tekemään sellaisia liikkeitä jotka ei rasittanut niveliä!
Onneksi ensimmäinen leikkaus oli kesällä, joten säästimme muutamat eurot Brunon vesijumpassa, jumppaamalla ihan omalla rannalla, omissa vesissä. Bruno sai pelastuliivit ylleen ja seisoin vieressä pitäen talutimesta kiinni samalla kun Bruno sai uida paikallaan, aluksi ihan vain noin minuutin verran, ja päivä kerrallaan pidensimme sessioita. Pelastusliivit oli jotta Brunolla olis hieman helpompaa, se kammosi syvää vettää jo muutenkin ja sai näin kuitenkin hieman tukea jumpaamiseen... Toinen leikkaus oli sen verran myöhään syksyllä että turvauiduimme Viikin eläinklinikan vesijumppaan (Kiitos Heli Hyytiäiselle!). Hienot oli laitteet ja Bruno jopa oli tästä muutaman kerran jälkeen innoissaan! Tässä linkki Brunon vesijumppavideo
Brunon synttärit meni muutoin mukavasti, molemmat rakkarit saivat herkkuja aamiaiseksi ja päivälliseksi... 
Kuvassa aamiaiseksi Puuroa,jugurttia, pizzaa, hieman kuivamuonaa ja rosmarinia.. .-D
Lisäksi leikittiin TOSI paljon ”koppia”, Brunon ja Jussin lempileikki napata pallo ilmasta. Kuvassa Jussi odottaa vuoroaan... :o)
On ollut ihailtaavaa seurata miten moni ihminen on antanut tukensa ja panostuksensa kaltoin kohdelluille koirille! ”Parvekekoirat” Lola ja Tessa selvisivät onneksi, mutta turhaa kärsimystä niille aiheutui, tässä tapauksessa ei siis koirien omistaja ollut pahantekijänä vaan omistajan miesystävä. Omistaja oli ymmärtääkseni myös rikoksen uhri.
Silmäni kostuivat kun televisiossa uutisointiin Lolan ja Tessan toipumisesta, ja mieleeni palasi paljon muistoja Brunon lonkkaleikkauksen jälkeisistä ajoista. Ensimmäinen kuukaisi oli melko kokopäiväistä hoitamista, monta lyhyttä kävelyä tarpeilleen ulos, särkylääkkeitä ja ihmettelemistä että mitä tässä seuraavaksi... Tessan tapauksessa on vielä hankalampaa kun sillä on vain eturaajat käytettävissä ja takamusta tuettava ”kävelyllä” (taidetaan viedä vain tarpeilleen ulos, lenkkeilystä ei taida tulla mitään vähän aikaan). Toivon tsemppiä ja sinnikkyyttä niiden hoidossa!
Lopussa kiitos seisoo. En koskaan unohda Brunon ilmettä kun molemmat lonkat oli parantuneet ja sain laskea hänet vapaaksi juoksemaan... Osaa koira hymyillä ja jopa nauraa onnesta! Kuvassa Bruno (kelt. liivit) juoksemassa terapiakoira Viivin kanssa, vain takavalot näkyy (ja Liharekka taustalla)! 
Turun eläinsuojeluyhdistys on mukana auttamassa, Lolan ja Tessan hoitokulut ovat aika pilviä hipovia tässä vaiheessa, ja vielä pitkä kuntoutus edessä joka ei sekään ole halpaa lystiä. Mutta minkäs teet jos lemmikit ovat rakkaita? Ymmärtääkseni on jo huikeat 12 000 euroa saatu kasaan, mahdollisesti tarvitaan vielä apua..? Mikäli haluaa auttaa Turun eläisnuojeluyhdistys kerää avustuksia koirien kuntoutukseen http://www.tesy.info/suomi/avustukset/index.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti