Koiran lonkkavika ja -leikkaus, surut ja ilot - Osa 1

Sain hiljattain yhteydenoton eräältä henkilöltä jonka koiralla on edessään koiran lonkkaleikkaus. Henkilö oli aivan yhtä tuskastunut tiedon puutteesta tai tietojen ristiriitaisuuksista kuin me leikkauksen edessä. Olen vihdoinkin saanut raavittua kasaan kuva & filmimateriaalia tuosta lonkkaleikkaus ajasta.
Ikävää että koiran lonkkaviasta hoitomahdollisuuksista ei pidetä sen enempää ääntä, sillä yllättävän moni koira olisi hoidettavissa -aivan kuten ihmisetkin. Se ei ole mitään ilmaista lystiä (vakuutusyhtiöthän ei korvaa perinnöllisiä haittoja), mutta jos vain onnistuu raapimaan rahat kasaan (ja kyllä me raavittiin, leikkauksia oli kaksi!) niin on mahdollisuus vaikeuksien kautta voittoon saada riemastuttava karvakuono vielä moneksi vuodeksi. Lääkitykset ovat hyvät, en koennut Brunon kärsivän kertaakaan - tosin kuin me hoitajat...

Muistelisin että yksi lonkkaleikkaus maksoi kolmisen vuotta sitten noin 1400€, siihen päälle sitten kaikki seurantakäynnit, vesijumpat, lääkitykset jne... Muistan perunneeni kaiken näköiset matkat y.m.s. ylimääräiset huvit... Koira oli tärkein, olin odottanut oman koiran hankkimista lähes 15 vuotta ja nyt tähän päälle vielä lonkkavika! Katsoin että kohtalo haluaa tarkista MITEN paljon minä nyt sitten haluan koiran, ja päätin sille sitten näyttää...

Katsoessani Brunoa tekee oikein pahaa ajatella jos se olisi lopetettu, sillä on kyltymätön elämänhalu (kuin myös ruokahalu), täynnä huumoria ja kujeita, ja se selvästi nauttii elämästä täysillä.Täydellinen hedonisti! Ja Bruno on antanut minulle niin monta kertaa naurun aihetta että oikein pelottaa ajatella millaista olisi ilman häntä...

Ajattelin siispä kirjoitella hieman Brunon seikkailusta, molemmat lonkat todettiin siis alle 6kk:n ikäsenä erittäin huonoiksi.
Oireina oli ensin "pentumainen kömpelyys" joka vain jatkui, ja itse asiassa paheni, oli ongelmia hypätä sohvalle, rappukäytävissä liukastelua jos ei ollut mattoa - aivan kuten Bambi jäällä, neljä tassua eri ilman suuntiin. Loppusuoralla vielä Bruno oli selvästi masentunut ja surullisen oloinen, ja se lakkoili kävelyillä. Takamus myös heittelehti hieman juostessa. Jonkin verran läähätystä myös oli, ja läähätys voi myös olla merkki kivuista... Kaikki nämä oireet ilmenivät ihan muutaman kuukauden kuluessa.

Meillä oli onni onnettomuudessa, meillä oli aivan ihan kasvattaja joka palautti Brunon kauppasumman ja vielä kylkiäisenä tarjosi oman koiransa terapiakoiraksi Brunon toipumista nopeuttamaan. Bruno nimittäin ihaili Viiviä aivan suunnattomasti, ja unohti ontua lopulta... Aivan loputon kiitos kasvattajalle!!!

Tässä pieni linkki filmipätkään missä kooste Brunon taipaleesta, kirjoittelen piakkoin lisää itse leikkauksesta ja sen jälkeisestä ajasta!
Jos jo nyt jollakin on kysymyksiä liittyen tuohon leikkaukseen, niin vastaan mielelläni jos vain voin! Tietämättömyys oli kamalinta kun otimme askeleen leikkauksen suuntan - se oli kuin askel tuntemattomaan...

Brunon "lonkkareissu"

Toivotamme kaikkille eläimille ja ihmisille hyvää kevättä, ja nivelvaivaisille erityisen lämmintä kevättä!!! (lämpöhän kuulemma lieventää oireita)

Koiran lonkkavika ja -leikkaus, surut ja ilot - Osa 1

Uudet tuulet.....

Uudet tuulet ovat puhallelleet muutamassa asiassa täällä meillä... Paras asia on se, että ensi viikolla osa suomenhevos tamma Rokista siirtyy mun omistuksiini :) Meillä on muutaman ihmisen kimppa, joka tulee varmasti toimimaan paremmin kuin hyvin, vastaa hyvin kaikkien tarpeita... Nyt pääsee sitten täysipäiväisesti huolehtimaan siitä omasta heposta, toki tuleehan mukana myös paljon vastuuta. Mamma on aika tuhdissa kunnossa vielä, mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa ala sutjakoitumaan! :)

En voisi olla enempää innoissani, vaikka tiedostan toki kaikki ongelmat mitä monen ihmisen omistaessa yhden hevosen voi vastaan tulla. Olen kuitenkin aivan täpinöissäni, mahtavaa!

Ihanat keväiset säät piristävät vielä entisestään, joten mieli on korkealla! Koira on nautiskellut lumesta aivan täysillä, en ole yhtä sekopäistä koiraa tavannut...Ei korkeat hangetkaan meidän pojan menoa häiritse, kun on niin kevyt, että hanki kestää! Toinen näyttää aivan jänikseltä hyppiessään hangessa... Ja rakastaa työntää pään yhtäkkiä hankeen.. Hassu :)

Miten teidät kevät on lähtenyt käyntiin? :) Odotetaan innolla että lumet sulaisi vauhdilla pois niin pääsisi nauttimaan ulkona täysin rinnoin!

Loppuun vielä kuvaa tammasta..

Uudet tuulet.....

Lämmintä pakkaskeleille...

Ompas jo kulunut aikaa edellisestä postauksesta... Tässäpä siis uutta, vihdoinkin!

Ensiksikin haluan toivottaa kaikille mahtavaa tätä vuotta 2011! ;)

Mutta palataan vielä hetkeksi viime vuoteen.... Innostuin marraskuussa neulomaan Cocolle villapaitaa. Olin neulonut viimeksi joskus yläasteella, ja oli hieman siis nurjat ja oikeat silmukat hukassa. Ompa onni, että meillä on nykyään internet, josta löytää vastauksen melkeinpä mihin tahansa. Metsästinpä siis ensin koiran villapaita ohjetta tovin jos toisenkin.. Lopulta löysin mieleisen, ja kipaisin kaupasta sopivaa lankaa ja puikot.. Ja ei kun tuumasta toimeen!

Viikon verran meni sitä neuloessa, tuli tosin hieman liian lyhyt, mutta lämmittääpä edes etupäätä takin alla! Ensi talveksi sitten pitempää..... :) Tässäpä siis kuvaa tuotoksesta!

Herra jopa sopeutui hyvin nopeasti myös pitämään tuota päällään, ja oli muuten niillä parinkymmenen pakkasilla tosiaan tarpeen takin alle!

Oli kyllä erittäin yksinkertainen tehdä, jopa siis monien vuosien tauon jälkeen osasi pienillä kertauksillä tuon neuloa. Pitää alkaa etsimään hieman haastavampaa ohjetta, ihana vihreä lanka polttelee jo kaapissa... Jos siis teillä on hyviksi koettuja koirien villapaita ohjeita nurkissa pyörimässä, niin laittakaapa tulemaan! :)

Lämmintä pakkaskeleille...

Lumi tuli, lumi suli......

Kun Coco tuli meille 3 kuukautisena, oli maaliskuun alku ja se inhosi mennä ulos... Kun sen kantoi kerrostalon rappuset alas ja laski maahan, se ei vaan aluksi suostunut liikkumaan. Oli ihan kamalaa olla hihnassa, kaulapanta kaulassa ja kaiken lisäksi ulkona oli inhottavan kylmää ja lunta joka paikassa! Hyi! Jouduttiin sitten välillä kantamaan se muutaman sadan mertin päähän, jotta se joutuu kävelemään takasin ovelle ja sisään.. Ovelaa ;)

Mutta niin vaan, kun ensi lumi tänä syksynä satoi maahan, ja oltiin menossa pihalle... Coco kun näki ulko-oven läpi lumen, se sekosi! Ovi kun aukesi, se oikein ryntäsi ulos ja oli iha innoissaan.. Juoksenteli ympäriinsä ja työnsi kuonoaan lumeen. Ja vaikka se aina ulkona onkin ihan innoissaan, niin nyt se oli 150% enemmän täpinöissään! :) Ei voinut kun hymyillä, kun toinen niin innoissaan juoksenteli "korkeakauluksinen talvitakki" päällä, koiran riemu kun on niin aitoa, vähän kuin lapset :) Niin vaan huono päivä vaihtui hyväksi!

On hassua, miten paljon koiran läsnäolo voi parantaa oloa.. Koirat ei ikinä puhu pahaa, ei valita (ainakaan puhuen ;), ei petä luottamusta ja se karvainen kuono on aina tunkemassa nuolemaan nenää kun on surullinen olo... Mikä voisi olla parempaa? :)

En olisi ainakaan itse uskonut voivani kiintyä pieneen karvaiseen palleroon niin kovasti kuin on päässyt käymään... Ensimmäisenä aamulla kuulee sen pienen tuhinan siitä vierestä ja viimeisenä illalla saa hyvän yön pusun poskelle. Ne on pieniä iloja arjen keskellä, jotka auttaa jaksamaan. Koirat ovat iha oikeasti terapeuttisia. Pelkkä läsnäolo auttaa parantamaan oloa :)

Onko muilla pimeän syksyn laskeutuessa vetämätön olo? Piristääkö karvakuonot teidän pimeitä syksyjä? Eipä ole aikaisempina syksyinä tullut kuljettua näin paljon luonnossa ja tutkailtua luonnon muuttumista kuin tänä syksynä, kun on ollut "kunnollinen syy" lähteä ulos! Ei edes vesisateeseen lähteminen ole kiukuttanut, paitsi koiraa ;)

Kertokaa omia piristäviä koirahetkiä arjen keskeltä... Piristetään toinen toisiamme!

Ainiin! Olisipa saanut kuvan kun muutama viikko sitten oltiin maalla, hieman sateisena päivänä kävelemässä peltoteitä... Meidän herrahan se innostui ja lähti juoksemaan pitkin kynnettyä peltoa ja voitte vaan kuvitella sen näyn.. Yhtäkkiä meillä olikin musta koira! Ei voinut siinä tilanteessa kyllä muuta kuin nauraa, niin oli huvittavan näköinen otus. :)

Ps. Pahoitteluni huonohkoista kuvista.....

Lumi tuli, lumi suli......

Ongelmakoirakouluttajan päivää, aiheisiin palaamista

Kuvassa Rudy ja Mia

Kiirettä on pitänyt, mutta nyt on aika piristää muidenkin syysiltoja ja kuohuttaa hieman ;-) Toivottavasti saadaan paljon keskustelua aikaan :-D

Tässä Anonyymin kirjoittamaa, joka tarttui silmääni (samaa tuli esiin muissakin kommenteissa):

Koirat ovat vallanhaluisia ja suunnitelmallisia. Ongelmat tulevat kun koiraa ei nähdä sellaisena kuin se on laumaeläin, jos se ei ole inhimillistämistä niin ei mikään.Omistajat huomanneet positiivisen kouluttamamisen nopeiten tavoitteita tuovaksi tavaksi, mutta koiria ei voi kasvattaa vain positiivisesti vahvistamalla. Kouluttaminen on temppuja, istu, maahan jne. Kasvatus on normaali arki. Lauman käytös muuttuu jos perheessä tapahtuu kuolema, syntymä tms. Johtajuus ei ole pieksämistä, vaan se on ensisijaisesti turvan tarjoamista.

Hmmm, ainakin minä jouduin pohtimaan tuota toista kohtaa inhimillistämisestä.. eikä se kyllä vieläkään ole mielestäni mitenkään looginen... ei siis aukea minulle.
Ensimmäisestä lauseesta sen verran, että ilmeisesti asiani on ymmärretty väärin. Koirahan oppii koko ajan, ja kyseiset esimerkit (jotka löytyvät ensimmäisen blogikirjoitukseni kommenteista) kertovat minulle vain älykkäiden koirien oppineen asioita elämänsä varrelta :-). Tämä ei siis ollut pointtini ;-)

Entäs sitten positiviisesta vahvistamisesta.. hmm, miksi koiraa ei voi kouluttaa arkielämässä positiivisesti. Eihän positiivinen kouluttaminen tarkoita pelkkää hyvän hokemista. Minä koulutan koiriani (ja tässä mainittakoon, että perheessäni on ollut useita koiria samaan aikaan, eri kokoisia ja rotuisia ja ikäisiä) tavallisessa arjessa koko ajan. Rankaisuna käytän esim. jonkin asian eväämistä jota koira haluaa. Tämä on ihan kamalaa kun yrittää mahdollisimman lyhyesti sanoa, mutta ainakin saadaan keskustelua :-D. Kouluttaminen EI siis ole pelkkiä temppuja jne. vaan koira oppii koko ajan! Se oppii syy- ja seuraussuhteita hyvinkin nopeasti. Usein voinkin todeta koiralle "hyvin olet omistajasi kouluttanut" ;-)

Ja johtajuus ei todellakaan ole pieksämistä ei! Tähän täytyy nyt sen verran kommentoida, että jos ja kun ihmiset haluavat aina miettiä ja verrata koiria susiin (huokaus, ovat tänä päivänä hyvin kaukana toisistaan), niin kun katselee esim. Slovakiassa vapaana kulkevia "villikoiria", huomaa etteivät ne kulje laumoissa. Yleensä koirat kerääntyvät laumoihin narttujen juoksujen aikaan (ei varmasti tarvitse selittää miksi ;-) ). Takaisin asiaan, jokaisella sudella on laumassa tehtävänsä, eli johtajana toimii kulloinkin se joka hallitsee asian parhaiten, usein siis metsästämään lähtiessä johtajana on eri kuin silloin kun laumaa pitää suojella, tai sille pitää tarjota suojaa. Eläimet kunnioittavat toistensa osaamisaluetta näin yksinkertaisesti sanottuna.

Hyvä johtaja tarjoaa turvaa ja toimivuutta, kyllä :-). Meidän on siis otettava omistajina perheen vanhimman rooli. Ja sen voi tehdä hienovaraisesti, vaikka kyseessä olisi voimakastahtoinen ja hallitsevuuteen taipuvainen koira (kuten laumanvartija). Tämä tulee ilmeisesti jo perintönä, mutta pitää muistaa että kasvuympäristö joko vahvistaa tai heikentää sen kehittymistä. Vastuu on siis omistajan. Näitä koiria kutsutaan puhekielessä usein dominoiviksi. Ja se säilyy siellä luonteessa aina, omistajan tulee siis pysyä johdonmukaisena ja diplomaattisena. Niin kutsut käyttäytymissäännöt kannattaa tällaisen koiran kanssa ottaa käyttöön jo heti pennusta ja koko perheen on pidettävä niistä kiinni aivan normaalissa arjessa. Omistajan on oltava myös tarkka ettei omalla käytöksellään vahingossa vahvistakin koiran taipumuksia. Luonteen kovuus tai pelkäämättömyys eivät ole dominanssia.

Yksinkertaisesti sanottuna ja lyhyesti: koira oppii koko ajan, halusimme sitä tai emme. Mikäli koira saa aikaan omalla toiminnallaan jotakin mitä se kovasti haluaa, oppiminen on nopeampaa. Meidän omistajina tulee toimia johdonmukaisina opettajina, ja turvan tarjoajina, ja tietysti loistavina "metsästäjinä" ;-D

Ongelmakoirakouluttajan päivää, aiheisiin palaamista

ongelmakoirakouluttajan päivää, yksinolosta stressiä

Monet koirat kärsivät erossa olosta omistajistaan. Se onko kyseessä eroahdistus on vaikea diagnosoida (vaatii yleensä videokuvausta koiran yksinolosta). Lääkityksen käyttö ahdistukseen saattaa auttaa, mutta kannattaa muistaa, että sekin on yksilöllistä.
Mikäli sinulla on koira, jolla esiintyy ahdistusta tai stressiä poissaolostasi, kannattaa sinun tarkkailla ja miettiä mitä tapahtuu ennen kuin jätät koiran yksin, miten koira reagoi ja missä vaiheessa ja miten sinä reagoit. Kiinnittämällä huomiota näihin asioihin omistaja saa usein paljon informaatiota koiraansa stressaavista tilanteista / asioista.

Yksinolon harjoittelu kannattaa aloittaa jo pienellä pennulla. Mutta myös vanhemman koiran voi opettaa olemaan yksin, se vaatii vain usein myös muita "toimenpiteitä" ja pitkää pinnaa. Esimerkkinä voin kertoa koirasta, joka yksin jäädessään tuhosi kaiken mahdollisen.

Ongelmaa lähdettiin purkamaan aivan alusta. Harjoittelu aloitettiin sillä, että omistaja puki takin päällensä, käveli asunnossa ympäriinsä rauhallisesti, riisui takin ja istui sohvalle lukemaan. Koko tänä aikana hän ei huomioinut koiraa millään tavalla. Koira käveli hänen perässään läähättäen stressaantuneena. Toistettuaan tätä muutaman kerran, koira ei enää seurannut omistajaa kuin katseellaan, jolloin omistaja saattoi laittaa jo kengät jalkaansa. Koira stressaantui, mutta omistaja toimi samoin kuin pelkän takin kanssa. Koira rauhoittui nopeasti. Omistaja palasi sohvalle lukemaan. Näin edettiin niin kauan kunnes omistaja pystyi sulkemaan oven takanaan ja palaamaan samantien sisälle. Ulkonaoloaikaa pidennettiin pikkuhiljaa. Tärkeää tällaisessa vaiheessa on, että ovea ei avata mikäli koira metelöi sisällä. Ja jälleen omistaja meni sisään, riisuutui, ja tervehti koiraa rauhallisesti. Hyötynä ensin riisuuntumisessa oli, että näin omistaja kuin vieraatkin saivat tulla sisälle ja riisuutua rauhassa ennen koiran tervehdyksiä. Moni varmasti tietää tilanteen, jossa lauma koiria hyppii, haistelee, pussaa ja puskee, kun yrität kantaa kauppakasseja sisään tai avata kengännauhoja. Tämä siis vain yhtenä esimerkkinä harjoittelusta.

Koiraa saattaa stressata usea asia, mutta muutamia mainitakseni niin esimerkiksi liian vähäinen liikunta, aktivointi tai rotutyypillisen käyttäytymisen mahdollisuuden evääminen. Mutta myös liiallinen liikunta tai aktivointi saattaa aiheuttaa stressiä. Siksi onkin tärkeää pitää huolta siitä, että koirasi saa niitä oikeassa suhteessa kuten myös lepoa ja unta. Myös pelko aiheuttaa stressiä, tai omistajan kovakouraisuus / äkkipikaisuus, meteli tai uudet asiat. Stressiä saattaa aiheuttaa myös koiran mielestä kivat jutut, kuten palloleikit tai köydenveto, tai ihan mikä tahansa, jonka aikana koira kiihtyy todella paljon. Toiset sanovat, että "menee yli".

Liiallista stressiä voi vähentää mm. välttämällä niitä asioita joista tietää koiran stressaantuvan tai kiihtyvän liikaa. Myös huolehtimalla, että koiralla on kuitenkin mielekästä tekemistä, aktivointia ja liikuntaa sitä lepoa ja unta unohtamatta :-). Päivittäiset rutiinit luovat koiralle turvallisuuden tunnetta, sillä rutiinit tekevät asioista ennalta arvattavia.

Jotkut ahdistuksesta ja stressistä kärsivät koirat hyötyvät myös aluerajauksesta. Eli koiran oleskelutilaa pienennetään omistajan poissaolon ajaksi esimerkiksi porteilla. Tehdään ns. turvallinen, rauhallinen tila, jossa koira viihtyy. Toiset koirat ahdistuvat, mikäli eivät "näe" eli portti on silloin paras, kun taas toisille ns. "oma huone" on se paras.

Myös se, miten omistaja lähtee on merkityksellistä. Omistajan hellällä lepertelevän säälivällä äänellä toistettu "ei mitään hätää, mamma tulee kohta takaisin" yleensä lisää koiran ahdistusta, sillä useimmiten koira tulkitsee sen niin, että voi ei, mikä mammalla nyt on kun se noin valittaa, voi ei nyt se meni, voi ei, en pääse avuksi, mun mamma tarvitsee suojeluani, voi mitä nyt... ja ahdistus vain pahenee. Tämä siis näin karkeasti kuvailtuna... Paras tapa poistua on huomioida koiraa mahdollisimman vähän, normaali arkinen tilanne, ei siis mikään erikoistapahtuma.

Yksi hyväksi havaitsemani kikka on myös askartelu, eli omistaja lähtiessään antaa koiralle esim vanhan muropaketin tai pizzalaatikon, jonka sisälle on laittanut jotakin ruokaa, luun tai herkkua, ja sulkenut sen. Paketti annetaan koiralle samalla kun poistutaan asunnosta. Herkkuja voi myös jemmata muuten (mutta siinä riskinä on, että koira alkaa askartelemaan esim. sohvaa myös silloin kun namit on unohtunut jemmata).
Tässä omistajan poistuminen saa aikaan positiivisemman merkityksen koiran elämässä. Heh, pian koira odottaa, että lähtisit jonnekin.
Koiran aktivointi ja lenkitys sopivasti ennen lähtöä ovat hyviä tapoja.


Tähän loppuun haluan vielä kiittää kommenteistanne ja palautteesta. Palaan niistä muutamaan aiheeseen vielä myöhemmin. Ilmeisesti olen tullut väärinymmärretyksi muutamassa asiassa, mutta siitä siis myöhemmin. Nyt kutsuvat ohitustreenit :-D

ongelmakoirakouluttajan päivää, yksinolosta stressiä