Koiran lonkkavika ja -leikkaus, surut ja ilot - Osa 1

Sain hiljattain yhteydenoton eräältä henkilöltä jonka koiralla on edessään koiran lonkkaleikkaus. Henkilö oli aivan yhtä tuskastunut tiedon puutteesta tai tietojen ristiriitaisuuksista kuin me leikkauksen edessä. Olen vihdoinkin saanut raavittua kasaan kuva & filmimateriaalia tuosta lonkkaleikkaus ajasta.
Ikävää että koiran lonkkaviasta hoitomahdollisuuksista ei pidetä sen enempää ääntä, sillä yllättävän moni koira olisi hoidettavissa -aivan kuten ihmisetkin. Se ei ole mitään ilmaista lystiä (vakuutusyhtiöthän ei korvaa perinnöllisiä haittoja), mutta jos vain onnistuu raapimaan rahat kasaan (ja kyllä me raavittiin, leikkauksia oli kaksi!) niin on mahdollisuus vaikeuksien kautta voittoon saada riemastuttava karvakuono vielä moneksi vuodeksi. Lääkitykset ovat hyvät, en koennut Brunon kärsivän kertaakaan - tosin kuin me hoitajat...

Muistelisin että yksi lonkkaleikkaus maksoi kolmisen vuotta sitten noin 1400€, siihen päälle sitten kaikki seurantakäynnit, vesijumpat, lääkitykset jne... Muistan perunneeni kaiken näköiset matkat y.m.s. ylimääräiset huvit... Koira oli tärkein, olin odottanut oman koiran hankkimista lähes 15 vuotta ja nyt tähän päälle vielä lonkkavika! Katsoin että kohtalo haluaa tarkista MITEN paljon minä nyt sitten haluan koiran, ja päätin sille sitten näyttää...

Katsoessani Brunoa tekee oikein pahaa ajatella jos se olisi lopetettu, sillä on kyltymätön elämänhalu (kuin myös ruokahalu), täynnä huumoria ja kujeita, ja se selvästi nauttii elämästä täysillä.Täydellinen hedonisti! Ja Bruno on antanut minulle niin monta kertaa naurun aihetta että oikein pelottaa ajatella millaista olisi ilman häntä...

Ajattelin siispä kirjoitella hieman Brunon seikkailusta, molemmat lonkat todettiin siis alle 6kk:n ikäsenä erittäin huonoiksi.
Oireina oli ensin "pentumainen kömpelyys" joka vain jatkui, ja itse asiassa paheni, oli ongelmia hypätä sohvalle, rappukäytävissä liukastelua jos ei ollut mattoa - aivan kuten Bambi jäällä, neljä tassua eri ilman suuntiin. Loppusuoralla vielä Bruno oli selvästi masentunut ja surullisen oloinen, ja se lakkoili kävelyillä. Takamus myös heittelehti hieman juostessa. Jonkin verran läähätystä myös oli, ja läähätys voi myös olla merkki kivuista... Kaikki nämä oireet ilmenivät ihan muutaman kuukauden kuluessa.

Meillä oli onni onnettomuudessa, meillä oli aivan ihan kasvattaja joka palautti Brunon kauppasumman ja vielä kylkiäisenä tarjosi oman koiransa terapiakoiraksi Brunon toipumista nopeuttamaan. Bruno nimittäin ihaili Viiviä aivan suunnattomasti, ja unohti ontua lopulta... Aivan loputon kiitos kasvattajalle!!!

Tässä pieni linkki filmipätkään missä kooste Brunon taipaleesta, kirjoittelen piakkoin lisää itse leikkauksesta ja sen jälkeisestä ajasta!
Jos jo nyt jollakin on kysymyksiä liittyen tuohon leikkaukseen, niin vastaan mielelläni jos vain voin! Tietämättömyys oli kamalinta kun otimme askeleen leikkauksen suuntan - se oli kuin askel tuntemattomaan...

Brunon "lonkkareissu"

Toivotamme kaikkille eläimille ja ihmisille hyvää kevättä, ja nivelvaivaisille erityisen lämmintä kevättä!!! (lämpöhän kuulemma lieventää oireita)

Koiran lonkkavika ja -leikkaus, surut ja ilot - Osa 1

Lonkka-Bruno & Loikka-Jussi

Brunolla siis todettiin hieman alle 6kk:n ikäisenä paha lonkkavika. Uutiset olivat aika musertavia-olimme tietoisia rodun kääntöpuolesta, mutta eihän sitä haluaisi omalle kohdalle osuvan... Toisaalta olen todennut että lonkkavika on toinen nimeni, hoidin aikoinaan erästä koiraa omistajan ollessa ulkomailla, ja hoito-koiralla todettiin lonkkavika. Nyt on itsellänikin samalaista vaivaa nivelrikon kera. Olen tosin onnellinen koirakokemuksista, sillä eläinlääkärien ohjeista on ollut paljon enemmän hyötyä kuin ortopedin neuvoista! :-D Ortopedilääkäri-setä pyysi minua palaamaan kun en enää pysty kävelemään...

Mutta takaisin Brunon lonkkavikaan. Onneksi selvisi että toivoa oli olemassa leikkauksen avulla. Pähkälimme ja totesimme että leikataan-maksoi mitä maksoi. Koiran vakuutushan ei kattanut lonkkavikaa-sillä se katsottiin perinnölliseksi-kuten lähes kaikki koiran vaivat taitavat olla vakuutusyhtiöiden näkökulmasta.. ;-)
Brunon ensimmäinen leikkaus tehtiin heinäkuussa, siis TPO-leikkaus. En pysty nimikettä sen paremmin tarkentaa paitsi että luita sahattiin ja käännettiin ja kiinnitettiin ruuveilla jotta lonkkanivel pysyisi paikallaan. Kuvat selittänevät enemmän. Röntgenkuva on otettu kaksi viikkoa ensimmäisestä leikkauksesta.
Heti leikkauksen jälkeen oli Brunon käveltävä ja käytettävä jalkaa, eli sitä oli pidettävä kytkettynä jatkuvasti ja kävelyillä oli pakko hieman jarruttaa jotta se käyttäisi leikattua jalkaa myös. Onneksi Bruno ei vielä osannut kävellä nätisti taluttimessa, joten se vetäminen & jarruttaminen toimi hienosti!
Toinen kuva on muutama päivä leikkauksen jälkeen otettu. Paljaaksi ajeltu ruutu kyljessä oli morfiinilastarille.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kävin noutamassa Brunon yksin, autolla. Sen jälkeen totesin että seuraava leikkaus kun koittaisi meitä olis oltava kaksi. Brunolle oli auton takaosa pedattu & suojattu. Bruno heittelehti levottomasti edestakaisin ja kolisteli tötterönsä kanssa. Pysähdyin useasti jotta Bruno pääsisi tarpeilleen-tuloksetta. Lopulta Bruno laski alleen ja auto tuoksui ihanalta seuraavat puolitoista tuntia... Oli hankalaa puhdistaa turkkia, ja toiseen leikkaukseen pyysinkin symmetrisen "puudeli kampauksen" Bruno peräpäähän. Eipä näyttänyt siltä kuin olisi ruohonleikkurin alle jäänyt!
Bruno itki, vinkui ja ulisi kaikki kolme päivää kun oli morfiinhöyryissä, ja minä nukuin Brunon mukana noin tunnin jaksoissa, parin tunnin välein... Kolmantena päivänä olin valmis henkirikokseen... ;-)
Onneksi laastari poistettiin ja sain hoito-apua ja hieman univelkaa otettua takaisin... Bruno rauhottui laastaripoiston myötä. Kuin minä myös. Särkylääkekuuria kuitenkin jatkettiin. Bruno oli yllättävän positiivinen ja iloinen ja onnistui jatkuvasti hyppäämään sohvalle vaikka se oli eläinlääkärin ohjeesta pyritty estämään kaikin konstein. Erittäin tyytyväisen näköinen koira istui sohvalla jatkuvasti, eläinlääkärin kielloista huolimatta. :-D
Lisää lonkkatarinoita seuraa, ja kunhan kestän käydä läpi filmipätkiä morfiinihöyryisestä koirasta yritä laittaa niistäkin jotain näytille... Lohdutuksena oli että se oli kivunlievtystä hallusinaatioiden kera...


Loikka-Jussi, Bruno pikkuveli, on pennusta lähtien harrastanut pellehyppyjä laiturilta mereen. Jussi onkin enimmäksen märkä ja hiekkainen, joten sitä hiekkaa onkin sisätiloissa melkein enmmän kuin ulkosalla... Jussilla on nopeutta Brunoa viisi kertaa enemmän, joten se levittää sitä hiekkaa myös tehokkaammin. Bruno on aina ollut melko kuiva ja puhdas Jussiin verrattuna.

Jussin uimahyppyharrastus alkoi siitä kun hän pienenä pentuna tipahti laiturin reunalta mereen. Reipas pentu minun kannustamana ui rantaan, ja oli hieman hämmentynyt. Ei kestänyt kauan kun hän oivalsi loikata laiturilta mereen aina kuin vain sai... Jussin uimaharrastus-sesonki onkin vielä päällä-viimeksi eilen herra pulahti tyytyväisenä mereen... Yksi Jussin lempinimistä onkin Hullu-Jussi, pelkäämätön.
Bruno täyttää huomenna 4 vuotta, ja sitä juhlistetaankin juhla-aterialla, raakaa jauhelihaa tryffeliöljyn kera (Karvakorville siis)! Samalla onkin Kansainvälinen nallekarhupäivä, joten Bruno on valinnut syntymäpäivänsä ihan oikein! Toivotamme kaikille karvakuonoille hyvää nallekarhupäivää! :o)

Lonkka-Bruno & Loikka-Jussi

Olipa kerran Bruno ja Jussi....

Bruno-pentu (Lagotto Romagnolo) saapui meille tammikuun alussa 2007, kohta neljä vuotta sitten. Bruno oli odotettu koira, sillä olin sinnitellyt 12v koirattomana, elämäntilanne kun ei koiran ottamista sallinut. Olin pitkään kaivannut ulkoilua & karvaisia hetkiä koiran seurassa, jopa kaatosateilla ja lumimyrkyissä tai rankan työputken päätteeksi...
Nyt kuitenkin olin päättänyt toteuttaa pitkäaikaista suunnitelmaani ja lähteä yrittämään käsityöläisen "glamour"-täytteistä elämää ;-), ja tähän samaan suunnitelmaan kuului koira. Koska työskentelisin pääsääntöisesti kotoa käsin, koiruus ei olisi koskaan pitkään yksikseen.

Brunolla todettiin kuitenkin alle 6kk:n ikäisenä paha lonkkavika, molemmin puolin. Bruno ei halunnut likkua, lakkoili lenkeillä, oli kömpelö ja vaikutti masentuneelta...
Vastuuntuntoinen kasvattaja palautti ostosumman ja oli meidän tukenamme Brunon leikkausten aikaan ja toipumisen yhteydessä, suurkiitos hänelle!
Brunolle tehtiin siis TPO-leikkaus, molemmin puolin. Tuli hieman enemmän "tenkkapoota", taloudellisesti ja henkisesti. Varsinkin henkisesti tenkkapoota, ensimmäisen leikkauksen jälkeen, kun leikkauksen aikana tuli puhelisoitto komplikaatioista "liittyien narkoosiin, jatketaanko vai keskeytetäänkö leikkaus?". Pyysin heitä jatkamaan, sillä Brunosta ei olisi tullut koiraa ilman leikkausta. Ne olivat elämän pisimpiä tunteja kun odotin tietoa siitä miten leikkaus oli mennyt, ja päätimmekin pian avomieheni kanssa että kunhan Bruno on kuntoutettu meidän on pakko hankkia "apukoira",siltä varalta jos yhdelle tapahtuisi jotain-olisi toinen varalla jatkamassa päivittäisiä rutiineja...

Kevällä, melkein vuosi Brunon ensimmäisen leikkauksen jälkeen laumaamme saapui siis Jussi, Brunon pikkuveli (sama äiti eri isä). Bruno oli onnesta soikea kun sai kaverin ja leikkiä ja koiruuksia on siitä lähtien riittänyt! En voisi olla ilman kahta koiraa enää-heillä on niin paljon iloa toisistaan. Bruno taitaapi tänä päivänä olla kirjaimmellisesti painonsa arvoinen kullassa...

Tulen kirjoittamaan jonkin verran Brunon leikkausten jälkeisestä ajasta, jospa siitä olisi iloa/lohtua/hyötyä jollekin vastaanlaisessa tilanteessa olevalle. Kun Bruno leikattiin emme löytäneet paljoakaan tietoa leikkauksen jälkeisestä ajasta, ja ensimmäinen toipuminen olikin aika rankaa ja haastavaa...
Koska kaksi Lagottopoikaa ovat itseppäisiä ja aktivoivat omistajansa lähes päivittäin, taitaakin tulla tarinaa ja mietteitä elämästä uroskoirien parissa. Suloisia rakkareita veljekset ovat, mutta vaativia. Koiria on ollut elämässäni aikaisemminkin (ja varsinkin uroskoiria), mutta näin paljon haasteita (tai iloa) en ole koskaan aikaisemmin kokenut... :-D

(kuvassa Jussi pentuna kesällä 2008, päällimmäisenä)

Olipa kerran Bruno ja Jussi....