Mutta takaisin Brunon lonkkavikaan. Onneksi selvisi että toivoa oli olemassa leikkauksen avulla. Pähkälimme ja totesimme että leikataan-maksoi mitä maksoi. Koiran vakuutushan ei kattanut lonkkavikaa-sillä se katsottiin perinnölliseksi-kuten lähes kaikki koiran vaivat taitavat olla vakuutusyhtiöiden näkökulmasta.. ;-)
Brunon ensimmäinen leikkaus tehtiin heinäkuussa, siis TPO-leikkaus. En pysty nimikettä sen paremmin tarkentaa paitsi että luita sahattiin ja käännettiin ja kiinnitettiin ruuveilla jotta lonkkanivel pysyisi paikallaan. Kuvat selittänevät enemmän. Röntgenkuva on otettu kaksi viikkoa ensimmäisestä leikkauksesta.
Heti leikkauksen jälkeen oli Brunon käveltävä ja käytettävä jalkaa, eli sitä oli pidettävä kytkettynä jatkuvasti ja kävelyillä oli pakko hieman jarruttaa jotta se käyttäisi leikattua jalkaa myös. Onneksi Bruno ei vielä osannut kävellä nätisti taluttimessa, joten se vetäminen & jarruttaminen toimi hienosti!Toinen kuva on muutama päivä leikkauksen jälkeen otettu. Paljaaksi ajeltu ruutu kyljessä oli morfiinilastarille.
Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kävin noutamassa Brunon yksin, autolla. Sen jälkeen totesin että seuraava leikkaus kun koittaisi meitä olis oltava kaksi. Brunolle oli auton takaosa pedattu & suojattu. Bruno heittelehti levottomasti edestakaisin ja kolisteli tötterönsä kanssa. Pysähdyin useasti jotta Bruno pääsisi tarpeilleen-tuloksetta. Lopulta Bruno laski alleen ja auto tuoksui ihanalta seuraavat puolitoista tuntia... Oli hankalaa puhdistaa turkkia, ja toiseen leikkaukseen pyysinkin symmetrisen "puudeli kampauksen" Bruno peräpäähän. Eipä näyttänyt siltä kuin olisi ruohonleikkurin alle jäänyt!
Bruno itki, vinkui ja ulisi kaikki kolme päivää kun oli morfiinhöyryissä, ja minä nukuin Brunon mukana noin tunnin jaksoissa, parin tunnin välein... Kolmantena päivänä olin valmis henkirikokseen... ;-)
Onneksi laastari poistettiin ja sain hoito-apua ja hieman univelkaa otettua takaisin... Bruno rauhottui laastaripoiston myötä. Kuin minä myös. Särkylääkekuuria kuitenkin jatkettiin. Bruno oli yllättävän positiivinen ja iloinen ja onnistui jatkuvasti hyppäämään sohvalle vaikka se oli eläinlääkärin ohjeesta pyritty estämään kaikin konstein. Erittäin tyytyväisen näköinen koira istui sohvalla jatkuvasti, eläinlääkärin kielloista huolimatta. :-D
Lisää lonkkatarinoita seuraa, ja kunhan kestän käydä läpi filmipätkiä morfiinihöyryisestä koirasta yritä laittaa niistäkin jotain näytille... Lohdutuksena oli että se oli kivunlievtystä hallusinaatioiden kera...
Loikka-Jussi, Bruno pikkuveli, on pennusta lähtien harrastanut pellehyppyjä laiturilta mereen. Jussi onkin enimmäksen märkä ja hiekkainen, joten sitä hiekkaa onkin sisätiloissa melkein enmmän kuin ulkosalla... Jussilla on nopeutta Brunoa viisi kertaa enemmän, joten se levittää sitä hiekkaa myös tehokkaammin. Bruno on aina ollut melko kuiva ja puhdas Jussiin verrattuna.
Jussin uimahyppyharrastus alkoi siitä kun hän pienenä pentuna tipahti laiturin reunalta mereen. Reipas pentu minun kannustamana ui rantaan, ja oli hieman hämmentynyt. Ei kestänyt kauan kun hän oivalsi loikata laiturilta mereen aina kuin vain sai... Jussin uimaharrastus-sesonki onkin vielä päällä-viimeksi eilen herra pulahti tyytyväisenä mereen... Yksi Jussin lempinimistä onkin Hullu-Jussi, pelkäämätön.
Bruno täyttää huomenna 4 vuotta, ja sitä juhlistetaankin juhla-aterialla, raakaa jauhelihaa tryffeliöljyn kera (Karvakorville siis)! Samalla onkin Kansainvälinen nallekarhupäivä, joten Bruno on valinnut syntymäpäivänsä ihan oikein! Toivotamme kaikille karvakuonoille hyvää nallekarhupäivää! :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti