Moi
Lienee aika esitellä itseni. Olen aika tavallinen perheenisä. Minulla on kolme lasta, vaimo ja kolme koiraa. Roku tuli meille reilu viisi vuotta sitten, kun esikoistytär oli kolme kuukautta. ”Roku” Zaphalayaz Face the Music suursnautseriuros tuli meille koti- ja harrastuskoiraksi. Koulutin Rokua alusta alkaen valjakkourheilukoiraksi. Emäntä on treenannut PK lajeja. Rokulla on lukuisia valjakkourheilun SM mitaleita. Kaksivuotiaana Roku saavutti SPKL vetomestaruuden. Viime kesänä Rokusta tuli vesipelastusvalio. Kaikkea on koettu. Joku kerta voisin kertoa miten ”hot spot” paranee karvaturrilta kotikonstein.
”Skidi” Akiina`s Timothy lyhytkarvainen saksanseisojauros ehti olla meillä kaksi vuotta. Siinä koirassa oli enemmän liikunnan riemua kuin yhteen koiraan voi mahtua. Skidin kumpikin vanhempi on valjakkourheilun maailmanmestari. Emä kuuden koiran valjakossa ja isä valjakkohiihdossa. Skidin velipojista kaksi voitti valjakkohiihdon MM kultaa viimetalvena. Meillä Skidin kanssa meni MM kisat kohtuullisesti, mutta pahat viimehetken treenimokat estivät huippusuoritukset. Paras sijoitus oli seitsemäs. Skidin kisaura jäi yhteen kauteen, parhaana saavutuksena SPKL vetomestaruus Lieksassa. SM mitaleita ehti tulla kuusi.
”Merlene” Akiina`s Åfrid on Skidin vuotta nuorempi pikkusisko. Meidän lauman itsenäisin koira ja tuleva huippujohtaja. Kaunotar, ruskeaverikkö Merlenen nimi tulee Jamaikalaisen pikajuoksija Merlene Otteyn mukaan. Merlene on Skidin kuoltua saanut suuret saappaat. Kaunotar juoksee sulavalla ja lentävällä askeleella. Merlene on nopempi kuin Skidi, mutta voimaa tarvitaan vielä paljon lisää huippuvauhteihin pääsemiseksi. Merlenen pitää nimittäin kiidättää perässään yli 70 kg miestä.
Sitten on Yuse, Skidin pentu. Skidi on ainut kuudestatoista sisaruksestaan, jolla on jälkeläisiä. Yuse on alaskanhuskyn ja saksanseisojan risteytys. Yuse on viisain pentukoira jonka olen tavannut. Meidän kaikilla koirilla (ja myös isännällä) on lukuisia lempinimiä. Kasvattaja antoi Yusen seitsemälle sisarukselle nimet seitsemän kääpiön mukaan. Hän seurasi pentujen luonnetta ja antoi nimet sen mukaan. Yuse sai nimen Doc, eli Viisas. Merlenen yleisin kutsumanimi on Merri tai hellittelynimi MerriPörri. Kasvattaja kutsui Skidiä kulkuriksi. Meillä Skidi oli usein myös pikkusika (Skidin aika yleinen tapa äännellä oli voimakas vinkuminen).
Minun nimi on Samuli. Minun harvemmin käytettyjä lempinimiä on mm. Elmo ja Sam. Sam nimen sain Cookin saarella. Olen sisätautilääkäri eli "tohtori". DocTrSam oli alunpitäen minun nimimerkki, mutta myöhemmin huomasin, että myös Yuse ”Doc” on siinä mukana. Aikamoinen yhteensattuma.
Joopajoo, ajatuksia on niin paljon, ettei asiallisesta esittelystä tule mitään. Usein olen miettinyt Skidin kuolemaa ja kaikkea sitä tulee pohdittua. Meillä olisi ollut vajaan viikon päästä koirapyöräilyn SM kisat. Skidi oli kauden varhaisessa vaiheessa jo varsin hyvässä kunnossa. Minun maastopyörä oli ollut rikki kokonaisen vuoden. Kaikenlaisen rahapulan vuoksi en ollut saanut hommattua varaosia korjaukseen kuin pari viikkoa ennen kisoja. Olen aikanaan ajanut paljon maastopyörällä ja myös lujaa. Viimeisellä lenkillä Skidin kanssa pyörä tuntui hyvältä. Pelotti aikalailla mitä kisasta tulee. Edessä huippunopea koira ja takana hyväkuntoinen mies, joka ei osaa ja malta ajaa riittävän varovaisesti. Siis joka mutkaan ja nyppylään täysillä ja pidon äärirajoilla. Eipä siinä, Skidi oli samanlainen. Aina meni täysillä riskejä kaihtamatta. Vertasin tilannetta rallikuskiin, joka on menossa vuoden ajotauon jälkeen kisoihin aikaisempaa huomattavasti tehokkaammalla autolla. Riskit on kohillaan. Skidin menetystä vertasin myös ralliautoiluun. Tilanne voisi tuntua likipitäen samalta kuin rallikuski menettäisi kartanlukijan ja ralliauton samalla kertaa. Kartanlukijasta tulee vuosien saatossa varmasti myös hyvä ystävä.
Seuraavalla kerralla meinasin kertoa siitä Rokun hotspotin hoidosta.
Lienee aika esitellä itseni. Olen aika tavallinen perheenisä. Minulla on kolme lasta, vaimo ja kolme koiraa. Roku tuli meille reilu viisi vuotta sitten, kun esikoistytär oli kolme kuukautta. ”Roku” Zaphalayaz Face the Music suursnautseriuros tuli meille koti- ja harrastuskoiraksi. Koulutin Rokua alusta alkaen valjakkourheilukoiraksi. Emäntä on treenannut PK lajeja. Rokulla on lukuisia valjakkourheilun SM mitaleita. Kaksivuotiaana Roku saavutti SPKL vetomestaruuden. Viime kesänä Rokusta tuli vesipelastusvalio. Kaikkea on koettu. Joku kerta voisin kertoa miten ”hot spot” paranee karvaturrilta kotikonstein.
”Skidi” Akiina`s Timothy lyhytkarvainen saksanseisojauros ehti olla meillä kaksi vuotta. Siinä koirassa oli enemmän liikunnan riemua kuin yhteen koiraan voi mahtua. Skidin kumpikin vanhempi on valjakkourheilun maailmanmestari. Emä kuuden koiran valjakossa ja isä valjakkohiihdossa. Skidin velipojista kaksi voitti valjakkohiihdon MM kultaa viimetalvena. Meillä Skidin kanssa meni MM kisat kohtuullisesti, mutta pahat viimehetken treenimokat estivät huippusuoritukset. Paras sijoitus oli seitsemäs. Skidin kisaura jäi yhteen kauteen, parhaana saavutuksena SPKL vetomestaruus Lieksassa. SM mitaleita ehti tulla kuusi.
”Merlene” Akiina`s Åfrid on Skidin vuotta nuorempi pikkusisko. Meidän lauman itsenäisin koira ja tuleva huippujohtaja. Kaunotar, ruskeaverikkö Merlenen nimi tulee Jamaikalaisen pikajuoksija Merlene Otteyn mukaan. Merlene on Skidin kuoltua saanut suuret saappaat. Kaunotar juoksee sulavalla ja lentävällä askeleella. Merlene on nopempi kuin Skidi, mutta voimaa tarvitaan vielä paljon lisää huippuvauhteihin pääsemiseksi. Merlenen pitää nimittäin kiidättää perässään yli 70 kg miestä.
Sitten on Yuse, Skidin pentu. Skidi on ainut kuudestatoista sisaruksestaan, jolla on jälkeläisiä. Yuse on alaskanhuskyn ja saksanseisojan risteytys. Yuse on viisain pentukoira jonka olen tavannut. Meidän kaikilla koirilla (ja myös isännällä) on lukuisia lempinimiä. Kasvattaja antoi Yusen seitsemälle sisarukselle nimet seitsemän kääpiön mukaan. Hän seurasi pentujen luonnetta ja antoi nimet sen mukaan. Yuse sai nimen Doc, eli Viisas. Merlenen yleisin kutsumanimi on Merri tai hellittelynimi MerriPörri. Kasvattaja kutsui Skidiä kulkuriksi. Meillä Skidi oli usein myös pikkusika (Skidin aika yleinen tapa äännellä oli voimakas vinkuminen).
Minun nimi on Samuli. Minun harvemmin käytettyjä lempinimiä on mm. Elmo ja Sam. Sam nimen sain Cookin saarella. Olen sisätautilääkäri eli "tohtori". DocTrSam oli alunpitäen minun nimimerkki, mutta myöhemmin huomasin, että myös Yuse ”Doc” on siinä mukana. Aikamoinen yhteensattuma.
Joopajoo, ajatuksia on niin paljon, ettei asiallisesta esittelystä tule mitään. Usein olen miettinyt Skidin kuolemaa ja kaikkea sitä tulee pohdittua. Meillä olisi ollut vajaan viikon päästä koirapyöräilyn SM kisat. Skidi oli kauden varhaisessa vaiheessa jo varsin hyvässä kunnossa. Minun maastopyörä oli ollut rikki kokonaisen vuoden. Kaikenlaisen rahapulan vuoksi en ollut saanut hommattua varaosia korjaukseen kuin pari viikkoa ennen kisoja. Olen aikanaan ajanut paljon maastopyörällä ja myös lujaa. Viimeisellä lenkillä Skidin kanssa pyörä tuntui hyvältä. Pelotti aikalailla mitä kisasta tulee. Edessä huippunopea koira ja takana hyväkuntoinen mies, joka ei osaa ja malta ajaa riittävän varovaisesti. Siis joka mutkaan ja nyppylään täysillä ja pidon äärirajoilla. Eipä siinä, Skidi oli samanlainen. Aina meni täysillä riskejä kaihtamatta. Vertasin tilannetta rallikuskiin, joka on menossa vuoden ajotauon jälkeen kisoihin aikaisempaa huomattavasti tehokkaammalla autolla. Riskit on kohillaan. Skidin menetystä vertasin myös ralliautoiluun. Tilanne voisi tuntua likipitäen samalta kuin rallikuski menettäisi kartanlukijan ja ralliauton samalla kertaa. Kartanlukijasta tulee vuosien saatossa varmasti myös hyvä ystävä.
Seuraavalla kerralla meinasin kertoa siitä Rokun hotspotin hoidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti