Valjakkourheilua: palkintojenjako

Valjakkourheilu on alaskassa arvostettua. Iditarod alkoi eilen. Kisan voittaja saa 69 000 dollaria. Palkintorahoja jeataan yhteensä yli 800 000 taalan edestä. 30. saa vielää 1700 taalaa ja siitä eteenpäin sijoittuneet kaikki noin 1300 taalaa. Avoimen sprintin kisoissa on myös kymmenien tuhansien palkintorahoja.

Saksalainen Michael Tezner on toista kertaa kisaamassa Alaskassa. Hän on tullut lentokoneella Coloradoon 32 koiran kanssa. Coloradosta hänellä on kuorma-auto, johon kaikkien koirien lentoboksit mahtuvat. Michael on sulanmaan 8-koiran hallitseva maailmanmestari ja Norjan Holmenkollenin kisoista 2011 8-koiran valjakkoajon  mitalisti. Michael kisaa ja treenaa Alaskassa 3-4 kuukautta. Matkarahoja on mahdollista tienata ajamalla hyvin kisoissa.

Tänään North Polen kisoissa oli 4-koiran massastartti. Ennen lähtöä oli valtava mekkala 64 koiran haukkuessa lähtöviivan takana. Startin jälkeen kaikki hiljeni. Valjakot suhahtivat ohi lähes äänettömästi satojen tassujen sivaltaessa lunta. Ensimmäiseen kurviin Lena Boysen Hillestad Norjasta tuli toisena. Lena ajoi pian kärkeen ja ylivoimaiseen voittoon. Toisesta ja kolmannesta sijasta oli ankara taistelu. Seurasin kolmanneksi tulleen USA tytön kypäräkameran kuvaa koko kisan ajalta. Hän ohitti useita kilpailijoita ja ajoi pitkältä takamatkalta kiinni toisena ajavan ranskalaisen. USA ja Ranska vuorottelivat toisena, kunnes takaa tuli Ruotsin tyttö Elin, joka neljän valjakon ollessa lähes rinnakkain kapealla reitillä kiersi vasemmalta keulaan ja pakeni pian  kohti hopeaa. Tilanteessa ranskalaisen koira kaatui pahannäköisesti ja sotkeutui naruihin ja USA tyttö menetti reen tasapainon ja kävi hetken kyljellään. USA nousi nopeasti pystyyn ja oli taas kolmantena. Viimeisellä kilometrillä ranskalainen yritti monta kertaa ohi, mutta aina rinnalle päästyään USA lisäsi vauhtia. Viimeisen kerran ranskalainen lähestyi takaa juuri ennen maalia ja menikin ohi, mutta puolimetriä maalilinjan jälkeen. Video oli niin jännittävä, että vaikka itse oli nähnyt loppuratkaisun livenä, niin kylmät väreet kulkivat selässä. Järjestäjät olivat järkänneet illaksi hienon kiinalaisaterian koko kisaporukalle huoltajineen hotelli North Poleen. USA tyttö pyöritti siellä filmiään lukemattomia kertoja peräkkäin, niin ettei tainnut rukka joutamaan syömään. Kaikki kävivät katsomassa videon. IFSS President ruotsalainen Bengt Ponten oli samaa mieltä kanssani. –Even you know, what is going to happen, this is scared. – Exactly, you are right!

Kahdeksan koiran ajon voitti pikkuriikkinen nainen Kanadasta Kati Dagenais. Hänen kummankin johtajakoiran isoisä on Ari Laitisen kasvattama Diaz. Diazilla on 19 pentuetta Alaskassa. Ari Laitinen ja edesmennyt Matti Heinonen ovat ehkä Suomen merkittävimmät  jalostustyön tekijät. Pitkälti heidän ansiostaan on Suomessa nykyään niin hyvä taso valjakkoajon sprintissä. Toki löytyy paljon ja nykyään laajasti hyvää jalostusta, mutta kaiken pohjalla on jo vuosikymmeniä sitten aloitettu hyvä työ. Minun on kiittäminen Kimmo Hytöstä ja Akiina`s kenneliä upeasta jalostustyöstä ja treenineuvoista. Minun edesmennyt Skidi Akiina`s Timothy oli huippu. Tulee skidiä ikävä. Merri on skidin sisko ja huippuyksilö. Minä  onnistuin järjestämään nuorelle koiralle paljon murheita Skidin kuoleman jälkeen muutamalla   huonolla (fiaskolla) treenillä. Tarkkana. Kimmon sanoin: -Treenissä pitää silmien pyöriä kuin munakellot. Kaikki pitää huomata ja ennakoida. Mutta. Merri tulee vielä!

Kilpailujen jälkeen kentällä oli palkintojen jako. Suomeen jaettiin hiihtoluokkien naisten ja miesten sarjan kirkkaimmat mitalit. Viidelle parhaalle oli hyvät palkinnot.

Hotellimme takana 400 metrin päässä on Fairpanks Korrektional Senter. Ei liene vaikea arvata mistä on kyse jos kertoo, että rakennuksia ympäröi korkea piikkilankarullia sisältävä teräsverkkoaita, jossa lienee ollut korkeampaa teknologiaa mukana. Alueelle oli pääsy kielletty. Tien toisella puolella oli Fairpanks Youth Korrektional Fasiliti, niille nuorille karkkipussin näpistelijöille. (Kuvaa en uskalla laittaa, enkä oikein kirjoitettuja nimiä). Melko karuja rakennuksia.

Huomenna jatkuu touhu Salchassa. Kale Caseyn sanoin: -Samuli, if you dont puke in the finish, you have not skied hard enough.

Yes, huomenna vedetään täysillä ja vielä enemmän.

  

Koirien huolto ennen ja jälkeen kisan on tärkeää. Yksi perusasioista on tassujen tarkistaminen ja huolto. Itse tarkistan tassut samalla, kun levitän tassuvoidetta. Hieron anturat huolella ja tarkistan ettei ole hiertymiä tai halkeamia. Samalla on hyvä painella varvasluut. Rasitusmurtumista yleisimmät on juuri varvas tai jalkapöydän luissa. Erittäin tärkeää on hyvä ravinto. Koska USA puolelle ei saa kuljettaa eurooppalaista lihaa jouduin totuttamaan koirian etukäteen ruokaan, jota saa ostettua täältä. Nyt koirani syövät pelkästään Eagle Packia, paikallista laadukasta koiranrehua. Se on tehty samalla idealla kuin Happy Dog. Rehussa ei ole lisäaineita. Kaikki ravintoaineet tulee suoraan kuivatuista luonnosta otetuista raaka-aineista. Lopputulos: Yusen paskan määrä on ainakin kolminkertaistunut ja Merrillä tuplannut. Eilen Yuse teki automatkan jälkeen neljä isoa läjää. Kolmatta vääntäessä olin kävelemässä ohi, kun Yuse päästi äänen, jota olisin luullut ison lehmän ammumiseksi, ellen olisi ollut Alaskassa ja pakkasta -18. Uloste on pehmeää, mutta pysyy kuitenkin kasassa. Olennaista on, että sitä tulee hyvin paljon. Imeytyminen on väkisinkin huonompaa kuin Häppärillä. Terveisiä Riitalle. En laske, enkä mittaa, en varsinkaan taulukoi, mutta arvioin aisteillani. Haju on lähes normaali. Väri vaaleamman ruskeaa jossa hieman harmaan sävyä.

Ja kohta alkaa tulla kisakuvia...

Samuli

Valjakkourheilua: palkintojenjako

Valjakkourheilua: Tuloksia 2. kisapäivältä

Alaskalaiset ovat ystävällisiä. Tulevat avoimesti juttelemaan ja kyselevät kuulumisia. Ihmetystä herättää ettemme ole tulleet Alaskaan revontulien vuoksi. Alaskalaiset tekevät kunniaa koko USA puolesta hyvällä käytöksellään.

Zorro, kaikkien aikojen paras pitkän matkan koira on juossut kahdeksan vuoden aikana 25 000 mailia ja kisannut Iditarodin kahdeksan kertaa. Zorrolla on kolmesataa jälkeläistä Alaskassa.

Ruger, neljävuotias 37kg uros alaskanhusky on kisannut Iditarodin kahdesti sijoille neljä ja kuusi. Juoksee johtajana huonoissa keleissä. Suuresta koostan huolimatta Rugerilla ei koskaan ole ollut vammoja. Se tekee erittäin kovasti töitä, palautuu nopeasti ja syö kaiken mitä eteen laitetaan.

Yuse, 1,5 vuotias 25kg Saksanseisoja Akiina`s Timothy ” Skidi” ja Egil Ellis linja Tara jälkeläinen. Tekee erittäin kovasti töitä, nopea, lojaali. Ei koskaan luovuta. Selvinnyt hengissä 6/2012 kovasta tappelusta häkkikaverin kanssa. MM kisoissa kahden koiran hiihdossa neljäs sija 2013, Alaska, Fairbanks, North Pole.

Aamulla oli kylmä, -21.Terveydelle haitallisen ilman varoitus on voimassa edelleen. Syynä korkeat pienhiukkaspitoisuudet. (Lisäksi ilmeisesti kova pakkanen ja USA lainsäädäntö). Meidän mielestä ilma on loistava.

Merri piti kantaa lähtöviivalle. Jännitti taas. Sain rohkaistua sitä ennen starttia ja lähtö meni hyvin. Ensimmäiset kolme kilometriä Merri juoksi, epätasaisesti. Sitten alkoi löytyä vauhtia. Syynä lienee ollut puolimatkan lähestyminen, josta taas käännytään kohti maalia. Eipä siinä, välillä en jaksa ymmärtää koiraa, kun se kuitenkin rakastaa juoksemista ja on siinä erittäin hyvä. Merri ei väsy. Sillä on ihmeellinen peruskunto ja vauhtikestävyys käsittämätön. Sitkeuttä enemmän kuin kellään. Merri ei koskaan väsymisen takia hidasta tai lopeta menemistä. Minulla on kisan kaksi pienintä koiraa, niin toivoisi kummankin juoksevan täysillä. Yuse juoksi tyylilleen uskollisena lujaa. Maalissa kehuin Merriä. Se juoksi matkasta suurimman osan hyvin.

Tosiasia on se, että itse olen sössinyt Merrin treenit vuosi sitten, Skidin kuoleman jälkeen. Yhdessä treenissä tuli tappelu kaverin koiran kanssa. heti seuraavassa treenissä oma koira meni Merrin päälle ohitustilanteessa. Rohkeus ja herkkyys asuu samassa pienessä mielessä. Merri on rohkea, menee aina uusiin tilanteisiin avoimesti ja rohkesti. Virheitä ei kuitenkaan saa tehdä. Saksanseisojat ovat usein rodulleen tyypillisesti herkkiä. Ne muistavat jos olet sössinyt.

 Yusella on nuoresta iästä huolimatta jo hyvä vauhtikestävyys.  Aika suhteessa kärkeen parani hieman, sijoitus pysyi neljäntenä. Vesku voitti kisan ylivoimaisesti ja Marikan paransi vauhtiaan eilisestä ja hiihti Suomelle toisen MM kullan. 

Huomenna on välipäivä. Maanantaina kisat jatkuu Salchassa koirahiihdolla. 

Kisan jälkeen palautuminen alkoi hyvällä lounaalla Meksikolaisessa ravintolassa. Sen päälle vierailimme Fairbanksin yliopistolla. Kävimme palauttavalla juoksulenkilla. Suihkun jälkeen oli mukava hieroa Ralaxant muscle reliever lihaksia rentouttamaan. 

Kohta soittelen Skypellä kotiin. Ikävä jo lapsia.

Hajunpoistaja löytyi. Aine on hämmästyttävän tehokas estämään hajun kehittymistä esim. kenkiin, valjaisiin ja Yusen...matoille

Lena voitti nelosen

Valjakkourheilua: Tuloksia 2. kisapäivältä

Valjakkourheilua:MM-kisatuloksia

Aamulla alkoi sataa lunta peilijäisten teiden päälle. Jostain syystä melkein kaikkien autojen perässä lukee 4WD tai 4X4.

Nopea hiihtokeli oli pian mennyttä. Satava uusi lumi oli yllättävän kosteaa 13 asteen pakkanen huomioiden. 

Minä olin yllättäen lähtöjärjestyksessä ensimmäinen nopeimmista hiihtäjistä. Taaksemme lähti Svein Ivar Moen, Vesa-Pekka Jurvelin ja 10 min myöhemmin Yngve Hoel. Yuse kiljui lähdössä ja Merri oli reipas. Ensimmäiset kaksi kilometriä Merri vilkuili tiuhaan taakse ja Yuse teki enimmät työt. Sitten Merri alkoi juosta paremmin. Puolimatkan jälkeen saimme kiinni edellä lähteneen USA hiihtäjän Kale Caseyn.

Kale asuu Coloradossa. Hän hiihtää ja treenaa koirat 10800 jalan korkeudessa vuoristossa. Kalella pitäisi olla hapenotto kohdillaan. Hauska kaveri.

 Kalen lähestyminen oli Merrille vaikeaa. Kale hidasti ensin, mutta jatkoi matkaa, kun auraamisesta huolimatta emme päässeet edelle. Sitten huusin Kalea pysähtymään. Hän melkein sai koiransa parkkiin. Merri pisti nelitassujarrut päälle ja Yuse sai hinata sen Kalen ohi. Onneksi panta oli tiukalla, ettei seisinki vetänyt Merrin pantaa päästä läpi. Ohituksen jälkeen Merri alkoi taas juosta, mutta alkuun nihkeästi. Viimeinen kilometri tultiin taas lujaa. 10,6 km reitistä meni ehkä 4km hyvin. Aika 29,37, keskinopeus 32,4km/h. Päivän nopein Vesa-Pekka tuli 1,5 min lujempaa. Kolmanteen sijaan tuli meillä 54 sekuntia. Vesa-Pekan keskinopeus oli huimat 35km/h!

Marika Tiiperi oli toisena naisten luokassa. Marikan koirilla oli aikalailla intoa lähdössä. Kolmen ihmisen voimin ne saatiin kuitenkin ehjänä lähtöön. 

Kuuden koiran luokassa ajat oli hirmuisia. Voittajalla 17.01. Jäimme siitä vauhdista todella paljon. Kuukausi aiemmin Otepäässä jäimme Suomen parhaille kutosen ajajille 20 sekuntia. Eli päivän suoritus ei onnistumisena meidän osalta ollut häävi. Oma hiihto oli mielestäni hyvä. Alkoi olla ihan tekemisen meininkiä.

 Merri tassujen huollossa kisan jälkeen.

Kävimme tutustumassa Ollin kanssa Fairbanksin keskustaan. Se on lyhyesti kerrottu. Ollin sanoin: ”Täällä on aika paljon teollisuutta. Ei kovin paljon paikkoja missä silmä lepää.”

Sitten ajoimme lenkin Fairbanksin slummialueelle. Uskomattomia taloja… Tanana River jäi vielä näkemättä.

Valjakkourheilua:MM-kisatuloksia

Valjakkourheilua: MM kisojen avajaiset

Tänään tehtiin suksitestit ja voitelut valmiiksi. Olli hiihti testiparit ja minä voitelin. Vauhdin korkeafluoripulveri 21 oli paras. Uraraudalla 0,3 havu paransi vielä luistoa. Huomenna Rossignolit kulkee lujaa.

Yuse ja Merri aamujuotolla

Toimin North Polen kisoissa joukkueenjohtajana. Järjestäjät varoittivat hirvistä. Ne ovat kuulemma erilaisia kuin Euroopassa. Amanda kertoi kauniisti, että hirvet alkavat olla tähän aikaan vuodesta villejä… Jos Hirvi tulee reitille kannattaa kuulemma pysähtyä ja huitoa käsillään. Missään nimessä ei saa lähteä ohittamaan hirveä. Väittivät vaarallisiksi. Mitenkähän sitä malttaa… Tovottavasti ei näy hirviä. Buzz, kilpailun johtaja ei osannut antaa parempia ohjeita hirvien varalle. Hän tuumasi, että me ammutaan hirvet ja laitetaan pakkaseen.

Ajomatkalla Anchoragesta Fairbanksiin tielle ryntäsi kaksi hirveä. Etummainen jättiläinen meni tien yli ja vasa kääntyi takaisin. Ilman äkkijarrutusta olisi mennyt päälle. Täällä tiet ovat pääsääntöisesti hyvin aurattuja, mutta aivan jäässä. Autoissa on kitkarenkaat, jollaisia ei juuri Suomessa käytetä. Lamellit ovat kovia. Meillä on neliveto Fordin maasturi V6 koneella. Pito renkaissa on ihmeellinen. Auto on kuin liimattu tien pintaan.  

Avajaiset pidettiin paikallisen hotellin tiloissa. Joukkueet marssivat sisään lippuja kantaen. Eskimot joikusivat ja löivät rumpuja. Juhlasalissa eskimot esittelivät itsensä ja useita lauluja. Jengiä oli lapsesta vaariin. Esitys oli hauska. Taiteellinen ilmaisu, kauniisti sanottuna, lienee ollut heidän esivanhemmillaan hieman parempi. Ihmiset taitavat pohjimmiltaan olla hyvin samanlaisia; yhdessä laulussa, jonka he olivat oppineet Uuden-Seelannin maoreilta kerrottiin ihmisestä, joka kaatui. Laulussa kerrottiin ja esitettiin kuinka kaatujalta meni poikki oikea jalka, vasen jalka, oikea käsi ja vasen käsi. Lopuksi kaatuja katsoi ympärilleen, ettei kukaan vaan nähnyt.

Huomiseen starttiin on luvattu pakkasta 18. Lähtönumeroni on viisi. Vesa-Pekka Jurvelin lähtee kaksi minuuttia myöhemmin. Norjalaisten lähtönumeroita en vielä tiedä.

Hauskaa tulee, se on varma. Kovaa mennään, se on vielä varmempaa. 

Samuli

Valjakkourheilua: MM kisojen avajaiset