lauantai 2. maaliskuuta 2013

Valjakkourheilua:MM-kisatuloksia



Aamulla alkoi sataa lunta peilijäisten teiden päälle. Jostain syystä melkein kaikkien autojen perässä lukee 4WD tai 4X4.

Nopea hiihtokeli oli pian mennyttä. Satava uusi lumi oli yllättävän kosteaa 13 asteen pakkanen huomioiden. 
Minä olin yllättäen lähtöjärjestyksessä ensimmäinen nopeimmista hiihtäjistä. Taaksemme lähti Svein Ivar Moen, Vesa-Pekka Jurvelin ja 10 min myöhemmin Yngve Hoel. Yuse kiljui lähdössä ja Merri oli reipas. Ensimmäiset kaksi kilometriä Merri vilkuili tiuhaan taakse ja Yuse teki enimmät työt. Sitten Merri alkoi juosta paremmin. Puolimatkan jälkeen saimme kiinni edellä lähteneen USA hiihtäjän Kale Caseyn.
Kale asuu Coloradossa. Hän hiihtää ja treenaa koirat 10800 jalan korkeudessa vuoristossa. Kalella pitäisi olla hapenotto kohdillaan. Hauska kaveri.
 Kalen lähestyminen oli Merrille vaikeaa. Kale hidasti ensin, mutta jatkoi matkaa, kun auraamisesta huolimatta emme päässeet edelle. Sitten huusin Kalea pysähtymään. Hän melkein sai koiransa parkkiin. Merri pisti nelitassujarrut päälle ja Yuse sai hinata sen Kalen ohi. Onneksi panta oli tiukalla, ettei seisinki vetänyt Merrin pantaa päästä läpi. Ohituksen jälkeen Merri alkoi taas juosta, mutta alkuun nihkeästi. Viimeinen kilometri tultiin taas lujaa. 10,6 km reitistä meni ehkä 4km hyvin. Aika 29,37, keskinopeus 32,4km/h. Päivän nopein Vesa-Pekka tuli 1,5 min lujempaa. Kolmanteen sijaan tuli meillä 54 sekuntia. Vesa-Pekan keskinopeus oli huimat 35km/h!





Marika Tiiperi oli toisena naisten luokassa. Marikan koirilla oli aikalailla intoa lähdössä. Kolmen ihmisen voimin ne saatiin kuitenkin ehjänä lähtöön. 

Kuuden koiran luokassa ajat oli hirmuisia. Voittajalla 17.01. Jäimme siitä vauhdista todella paljon. Kuukausi aiemmin Otepäässä jäimme Suomen parhaille kutosen ajajille 20 sekuntia. Eli päivän suoritus ei onnistumisena meidän osalta ollut häävi. Oma hiihto oli mielestäni hyvä. Alkoi olla ihan tekemisen meininkiä.



 Merri tassujen huollossa kisan jälkeen.





Kävimme tutustumassa Ollin kanssa Fairbanksin keskustaan. Se on lyhyesti kerrottu. Ollin sanoin: ”Täällä on aika paljon teollisuutta. Ei kovin paljon paikkoja missä silmä lepää.”
Sitten ajoimme lenkin Fairbanksin slummialueelle. Uskomattomia taloja… Tanana River jäi vielä näkemättä.




Share/Bookmark

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti