Talvi koirien kanssa on tuonut useita ilon ja joitakin pelon hetkiä. Joulukuun lopussa kävimme Toivakassa Robur Sprintissä. Hiihdin ennen kisaluokkia Merrillä ja Yusella ensimmäisen kerran kovaa tänä talvena. Vauhti oli kohillaan, 12km keskinopeus yli 30km/h. Roni meni harrastussarjaan vetojuhdaksi kaverilleni. Kaverini kaatui kisan alkuosan jyrkässä mutkassa. Hässäkässä paniikkilukko aukesi ja koira pääsi irti. Roni lähti muiden kilpailijoiden mukaan. Kukaan ei tajunnut ottaa karannutta koiraa kiinni. Puoli kilometriä ennen maalia Roni oli juossut tielle ja jäänyt auton alle. Golfin kuski sanoi ajaneensa sallittua 80km/t nopeutta. Auton puskuriin tuli koiran mentävä reikä ja lokasuojaan lommo. Roni oli kolarin jälkeen pökkyrässä vähän aikaa ja ontui sen päivän. Seuraavina päivinä ei koirasta huomannut mitään. Roni selvisi kovasta iskusta lihaskivuilla ja on treenissä täysillä mukana. Se koira ei turhasta valita.
Tammikuun lopussa kävin Viron Otepäässä kahden koiran koirahiihtokisassa. Järjestäjät olivat onnistuneet luomaan pienestä reilun 30 ohjaajan kisasta oikean kansainvälisen tapahtuman. Paikalla oli reilu 500 katsojaa, kuuluttaja, toimittajia ja Viron TV. Reuters näytti parhaita kaatumisia Englanninkielisessä lähetyksessä ja Viron TV useita minuutteja seitsemän uutisissa. Suomessa alkaa pian pitkän matkan, 300km, valjakkoajon pohjoismaiden mestaruuskisat ja kolmen viikon päästä sprintin ja valjakkohiihdon kisat. Niitä valtakunnan media tuskin vastaavalla tavalla noteeraa. Viimeisimmästä valjakkourheilijasta linnajuhlissa on kohta 18 vuotta aikaa.
Merri ja Yuse juoksi Otepäässä lujaa. 23 minuuttia erittäin mutkaisella reitillä 12km matkalla on hyvää vauhtia. Kuuden koiran valjakon voittaja meni kahden päivän yhteenlasketuissa tuloksissa 22 sekuntia kovempaa.
Alaskan reissu lähestyy. Koirilla into kasvaa. Hypyt tarhassa nousee päivä päivältä korkeammalle. Merrikin alkaa äristä. Kohta on nartussa vauhtia. Se alkaa toisaalta valmistella juoksuja. Urokset on kiinnostuneita. Siinäpä sitä muille uroksille tuumattavaa jos meän nätti MerriPörri Merlenellä on juoksut parhaassa terässä Alaskan starttipäivinä.
Monenlaista on tullut opittua. Relaxant Animal hajunpoistajan teho yllätti minut täysin. Eräällä autoreissulla piti kääntyä takaisin kotipihaan vaihtamaan poikamme pissaisia alushousuja. Emäntä ei voinut olla hajun vuoksi autossa. Sisällä paljastui, että housut on kuivat. Palasin takaisin autoon ja haju alkoi uudestaan. Syyksi paljastui pian jalassani olevat hiihtokengät. Kun sisäkenkä kastuu hiestä lähes jokaisen lenkin yhteydessä, niin vuosien käytössä ne alkaa haista. Tällä kertaa virtsalle. Ajattelin, että monot on pilalla, mutta päätin kuitenkin pestä ne. Urheilujalkineiden pesu ei ole yleensä tuottanut pitkäaikaista iloa, koska haju palaa pian. Pesun jälkeen aloin käyttää Relaxant Animal hajunpoistajaa pari suihkausta kumpaankin monoon jokaisen lenkin jälkeen. Haju ei ole palannut! Yhtään hajua ei ole enää ollut. Ihmeellistä. Katajan yrtit todellakin tappavat mikrobit tehokkaasti ja estävät hajun muodostumisen. Sanoisin, että Relaxant Animal hajunpoistajasta olisi jokainen lätkäjunnun äiti kiitollinen. Hien aiheuttama mikrobikasvusto ja hajut pysyy kurissa takuulla. Ei ne turhaan ennen vanhaan putsanneet maitohinkkejä katajan oksilla!
Alaskaan lähtöön on alle kaksi viikkoa. Matkajännitys tiivistyy. Vielä on paljon tekemistä. Tapaan menomatkalla Minneapolisissa hyvän ystäväni. Hän on pitkään käynyt töissä Minneapolisin lentokentällä. Lentomatka koirille on pitkä ja rasittava. Olen valmistanut niitä opettamalla koirat jo pennusta matkustamaan auton perässä koirakärryssä. Amsterdamissa ennen puolimatkaa koirat käytetään ulos lentobokseista ja syötetään ne. En pääse itse paikalle, mutta lentokentän henkilökunta huoltaa koirat. Toivottavasti osaavat käsitellä koiria ja noudattaa ohjeita. Muuten Yuse on irti ja aiheuttaa kaaoksen yhdellä maailman suuurimmista lentokentistä. Eli jos Fb, Reuters tai kympin uutiset kertoo lentokentällä kaaoksen aiheuttaneesta koirasta…. Samppa… Yuse…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti