Valjakkourheilua 20: Salcha

 En lakkaa ihmettelemästä paikallista metsää. Kuuset ovat kapeita suikuroita, kuin satakertaisesti suurennettu karhunsammal. Suot ja mäet kasvavat vierivieressä kapeita karvaisia kuusia. Salchassa oli järeitä usean tukin kuusia. En ole missää päin Suomea nähnyt yhtä kapeita kuusia. Syynä lienee lumiset talvet.

Alaskalla on kaksi naapurimaata Kanada ja Venäjä. Venäjästä sitä ei pääse eroon, vaikka matkustaa maailman toiselle puolelle. Alaska on yhdysvaltain pohjoisin, itäisin ja läntisin osavaltio. Alaskan peninsula on niin pitkä, niemimaa länteen, että yltää itään asti.   

Aamulla kävimme testaamassa sukset GoldStream Sportilla.

Torstaina on avajaiset Fairbanksin illassa ja kisat alkaa perjantaina North Polessa. Pakkasta on luvattu 18 ensimmäiseen starttiin.

Kävimme tänään tutustumassa Salchan reitteihin. Mäkistä, mutkaista, kuivaa nihkeää pakkaslunta, havunneulasia lumessa, yes; raskasta. Loppuosan mäissä todella testataan hyvää pulkkakoiraa.

Yusen intopissa  on aiheuttanut hieman ongelmia. Esitin Ollille ratkaisuksi sandaaleja. Ollin mielestä saappaat olisi parempi.

Tänään kävi siivooja, eilen ei päästetty…

                         Salchan reiteillä tuli vastaan radantekijä. Kaveri ajaa 18 koiran valjakolla Pohjois-Amerikan mestaruuskisoissa. Ja on ylpeä siitä.

Yuse boxitettiin. Nyt menee kaikilla paremmin. Sukat pysyy kuivana, koirat rauhallisena ja isäntä saa pitää hermonsa.

Eilen aamulla tavaroita purkaessa havaitsimme, että pulkka on hajonnut. Aisan kiinnikekoukku on katkennut lentokoneessa. Vielä ei oo löydetty korjaajaa.

Samuli

Valjakkourheilua 20: Salcha

Valjakkourheilua 18: Mount McKinley

Yhdysvaltain presidentin mukaan nimetty Mount McKinley  on Pohjois-Amerikan korkein vuori 6195 metriä merenpinnasta. Vuori nousee perustasostaan 5500 metriä, joka on enemmän kuin mount Everestillä! Mt McKinleyn nousukorkeus on maailman vuorista suurimpia. Ei ihme, että Athabascan intiaanit kutsuivat vuorta ”The High One” , ”Korkea”.  Alaska Range vuoristo kulkee 960 kilometriä, koko alaskan poikki. Valtatie kolme menee vuoristoon läpi; tie Anchoragesta Fairbanksiin.

Dan oli tullut vastaan Minneapolisin lentokentälle. Hän nauroi lasin takana kaksikerroin, kun soitin hänelle, että olimme unohtaneet ottaa laukut hihnalta. Mukana oli toki tärkeimmät, koirat, sukset ja pulkka. Olli meni tullista takaisin ja kävi hakemassa laukut. Virkailija oli kysynyt onko laukuissa lisää koiria.

Koirat oli hyvässä kunnossa. Veimme ne ulos ja kumpikin teki tarpeensa hankeen. Minneapolisissa oli talvi. Syötimme koirat ja laitoimme takaisin matkalle ruumaan. Dan käytti meitä kaupungilla; opetti heti Ollille Amerikan tapoja. Syömään Ihopiin herkkuja!  Dan oli hommannut koirille ruokaa. Nimittäin Amerikan Yhdysvallat ei anna tuoda maahan mitään Eurooppalaista lihaa BSE pelon vuoksi. Survoimme 15kg yhdysvaltalaista Eaglea pikkupusseissa Danin antamaan pieneen matkalaukkuun. Loput laitoin reppuni selkämykseen. Minua huippasi, aika pahasti. Piti ravistella itteä, ettei olisi taju mennyt. Syöminen ja runsas juominen auttoi.

Lento Anchorageen kesti kuusi tuntia. Perillä kahden jälkeen yöllä nälkä yllätti taas, joten päätimme tukea paikallista mäkkäriä. Väsymys oli aika hurja, mutta uni ei silti tullut heti. Päässä pyöri, tai ehkä sänky, sitä oli vaikea erottaa.

 

Helsinki-Vantaalla

 

Anchoragen aamu oli upea. Kävin puolen tunnin lenkillä. Aurinko paistoi, räystäät tippuivat. Pyöräteistä päätellen paikallisessa aurauskalustossa ei ollut hurraamista.

Parin tunnin ajelun jälkeen neliveto Fordimme kivutessa mäen selkää ylös Se näkyi edessä, Mount McKinley! parinsadan kilometrin päässä oleva vuori näkyi selvästi, kuin leveä hammas erämaassa. The High Onen lähestyessä alkoi koko vuorijono hahmottua kaikessa komeudessaan. Tie oli autio ja lähes tyhjä. Ajoimme keskellä aurinkoista, kirkasta päivää ja vastaantulijoissa saattoi olla tunnin väli. Lähimmillään tie kulki 30 mailin päästä Korkeasta. Se vaikutti olevan paljon lähempänä.

 

Alaskan Rangea

 

Illan hämärtyessä aloimme lähestyä Anchoragea. Alaskan Range näkyi yhä, matkaa liki 300 kilometriä ja vuoristo näkyi silti selvästi. Suomalaisella järjellä ei voi käsittää miten niin pitkän matkan voi nähdä. Ilmeisesti 18- c pakkasilmassa ei ollut liikaa utua, kosteutta haittaamassa näkyvyyttä.

 

Korkein kohta Alaskan Range ylityksessä. Ylänköaakso kahden vuorijonon välissä.

 

Fairbanksissa menimme heti ruokakauppaan. Anchoragen kokemuksella tiesi, että oli pakko hommata aamupalaa. Super 8 aamupalassa ei ollut hurraamista. Kahvi oli hyvää ja tuoretta, mutta muusta tuorepuolesta ei tarvinnut edes haaveilla. Jellyä paketissa, rasvatonta jogurttia, voitonta leipärasvaa, valkoista paahtoleipää. Eipä siinä, varmaan pysyy hoikkana ja terveenä tuommoisella hiilihydraattisetillä, kun ei rasvaakaan näy missään…

Nyt ei tarvinnut houkutella unta. Luin Nesbota, mutta neljältä Merrin herättäessä minut huomasin, että uni oli korjanut miehen aika pikaisesti. Käytin koirat pissalla. Illalla oli oma nälkä mennyt ymmärryksen edelle ja unohdin juottaa koirat ajoissa. Niimpä pissattaminen oli edessä keskellä yötä. Raikas -25 pakkasilma jäädytti nenäkarvat välittömästi. Upeaa, täydellistä raikasta ilmaa. Uni jatkui vielä kolme tuntia, kunnes Merriä pissatti taas. Oli aika herätä ja herättää syvällä nukkuva Olli.

Poikani on paranemassa. Reilu pari vuorokautta suonensisäisessä virus ja bakteerilääkehoidossa on kai alkanut auttaa. Diagnoosi oli yhä yhtä tarkka kuin lääkäri isän tekemä. Tai oikeastaan epätarkempi. Sen tietää vasta jälkikäteen. Ei viitsi alkaa täältä käsin tietämään yhtään enempää, kun ei voi auttaa. Poika on kuitenkin ollut koko ajan virkeä ja leikkivä. Terhi on toiminut ihailtavan taitavasti pojan hoidossa.

Tassurasvalla on tervetta. Anhoragen suolalla sulatetut hotellin portaat oli huono juttu tassuille. Onneksi Olli älysi suolan ja minä älysin pestä koirien tassut. Tassurasvaa päälle, niin ei halkeamia tule. Lentomatkustamisen jälkeen lihasvoiteelle on käyttöä. Käsien kuiva ihokin tykkää voiteesta. Hajunpoistajan matkasta jättäminen oli paha virhe. Yusen konsentroitunut virtsa hotellin kokolattiamatossa haisisi paljon vähemmän, jos päälle ruiskuttaisi RelaxantAnimal hajunpoistajaa.

                                         Olli ja Merri sillalla. Kaiteen takana 100m pudotusta                                                     jäätyneeseen purouomaan

Samuli

Valjakkourheilua 18: Mount McKinley

Valjakkourheilua 15:Alaska lähestyy

Talvi koirien kanssa on tuonut useita ilon ja joitakin pelon hetkiä. Joulukuun lopussa kävimme Toivakassa Robur Sprintissä. Hiihdin ennen kisaluokkia Merrillä ja Yusella ensimmäisen kerran kovaa tänä talvena. Vauhti oli kohillaan, 12km keskinopeus yli 30km/h. Roni meni harrastussarjaan vetojuhdaksi kaverilleni. Kaverini kaatui kisan alkuosan jyrkässä mutkassa. Hässäkässä paniikkilukko aukesi ja koira pääsi irti. Roni lähti muiden kilpailijoiden mukaan. Kukaan ei tajunnut ottaa karannutta koiraa kiinni. Puoli kilometriä ennen maalia Roni oli juossut tielle ja jäänyt auton alle. Golfin kuski sanoi ajaneensa sallittua 80km/t nopeutta. Auton puskuriin tuli koiran mentävä reikä ja lokasuojaan lommo. Roni oli kolarin jälkeen pökkyrässä vähän aikaa ja ontui sen päivän. Seuraavina päivinä ei koirasta huomannut mitään. Roni selvisi kovasta iskusta lihaskivuilla ja on treenissä täysillä mukana. Se koira ei turhasta valita.

Tammikuun lopussa kävin Viron Otepäässä kahden koiran koirahiihtokisassa. Järjestäjät olivat onnistuneet luomaan pienestä reilun 30 ohjaajan kisasta oikean kansainvälisen tapahtuman. Paikalla oli reilu 500 katsojaa, kuuluttaja, toimittajia ja Viron TV. Reuters näytti parhaita kaatumisia Englanninkielisessä lähetyksessä ja Viron TV useita minuutteja seitsemän uutisissa. Suomessa alkaa pian pitkän matkan, 300km, valjakkoajon pohjoismaiden mestaruuskisat ja kolmen viikon päästä sprintin ja valjakkohiihdon kisat. Niitä valtakunnan media tuskin vastaavalla tavalla noteeraa. Viimeisimmästä valjakkourheilijasta linnajuhlissa on kohta 18 vuotta aikaa.
Merri ja Yuse juoksi Otepäässä lujaa. 23 minuuttia erittäin mutkaisella reitillä 12km matkalla on hyvää vauhtia. Kuuden koiran valjakon voittaja meni kahden päivän yhteenlasketuissa tuloksissa 22 sekuntia kovempaa.

Alaskan reissu lähestyy. Koirilla into kasvaa. Hypyt tarhassa nousee päivä päivältä korkeammalle. Merrikin alkaa äristä. Kohta on nartussa vauhtia. Se alkaa toisaalta valmistella juoksuja. Urokset on kiinnostuneita. Siinäpä sitä muille uroksille tuumattavaa jos meän nätti MerriPörri Merlenellä on juoksut parhaassa terässä Alaskan starttipäivinä.

Monenlaista on tullut opittua. Relaxant Animal hajunpoistajan teho yllätti minut täysin. Eräällä autoreissulla piti kääntyä takaisin kotipihaan vaihtamaan poikamme pissaisia alushousuja. Emäntä ei voinut olla hajun vuoksi autossa. Sisällä paljastui, että housut on kuivat. Palasin takaisin autoon ja haju alkoi uudestaan. Syyksi paljastui pian jalassani olevat hiihtokengät. Kun sisäkenkä kastuu hiestä lähes jokaisen lenkin yhteydessä, niin vuosien käytössä ne alkaa haista. Tällä kertaa virtsalle. Ajattelin, että monot on pilalla, mutta päätin kuitenkin pestä ne. Urheilujalkineiden pesu ei ole yleensä tuottanut pitkäaikaista iloa, koska haju palaa pian. Pesun jälkeen aloin käyttää Relaxant Animal hajunpoistajaa pari suihkausta kumpaankin monoon jokaisen lenkin jälkeen. Haju ei ole palannut! Yhtään hajua ei ole enää ollut. Ihmeellistä. Katajan yrtit todellakin tappavat mikrobit tehokkaasti ja estävät hajun muodostumisen. Sanoisin, että Relaxant Animal hajunpoistajasta olisi jokainen lätkäjunnun äiti kiitollinen. Hien aiheuttama mikrobikasvusto ja hajut pysyy kurissa takuulla. Ei ne turhaan ennen vanhaan putsanneet maitohinkkejä katajan oksilla!

Alaskaan lähtöön on alle kaksi viikkoa. Matkajännitys tiivistyy. Vielä on paljon tekemistä. Tapaan menomatkalla Minneapolisissa hyvän ystäväni. Hän on pitkään käynyt töissä Minneapolisin lentokentällä. Lentomatka koirille on pitkä ja rasittava. Olen valmistanut niitä opettamalla koirat jo pennusta matkustamaan auton perässä koirakärryssä. Amsterdamissa ennen puolimatkaa koirat käytetään ulos lentobokseista ja syötetään ne. En pääse itse paikalle, mutta lentokentän henkilökunta huoltaa koirat. Toivottavasti osaavat käsitellä koiria ja noudattaa ohjeita. Muuten Yuse on irti ja aiheuttaa kaaoksen yhdellä maailman suuurimmista lentokentistä. Eli jos Fb, Reuters tai kympin uutiset kertoo lentokentällä kaaoksen aiheuttaneesta koirasta…. Samppa… Yuse…

Valjakkourheilua 15:Alaska lähestyy