Yhdysvaltain presidentin mukaan nimetty Mount McKinley on Pohjois-Amerikan korkein vuori 6195 metriä
merenpinnasta. Vuori nousee perustasostaan 5500 metriä, joka on enemmän kuin
mount Everestillä! Mt McKinleyn nousukorkeus on maailman vuorista suurimpia. Ei
ihme, että Athabascan intiaanit kutsuivat vuorta ”The High One” , ”Korkea”. Alaska Range vuoristo kulkee 960 kilometriä,
koko alaskan poikki. Valtatie kolme menee vuoristoon läpi; tie Anchoragesta
Fairbanksiin.
Dan oli tullut vastaan Minneapolisin lentokentälle. Hän
nauroi lasin takana kaksikerroin, kun soitin hänelle, että olimme unohtaneet
ottaa laukut hihnalta. Mukana oli toki tärkeimmät, koirat, sukset ja pulkka.
Olli meni tullista takaisin ja kävi hakemassa laukut. Virkailija oli kysynyt
onko laukuissa lisää koiria.
Koirat oli hyvässä kunnossa. Veimme ne ulos ja kumpikin teki
tarpeensa hankeen. Minneapolisissa oli talvi. Syötimme koirat ja laitoimme
takaisin matkalle ruumaan. Dan käytti meitä kaupungilla; opetti heti Ollille
Amerikan tapoja. Syömään Ihopiin herkkuja! Dan oli hommannut koirille ruokaa. Nimittäin
Amerikan Yhdysvallat ei anna tuoda maahan mitään Eurooppalaista lihaa BSE pelon
vuoksi. Survoimme 15kg yhdysvaltalaista Eaglea pikkupusseissa Danin antamaan
pieneen matkalaukkuun. Loput laitoin reppuni selkämykseen. Minua huippasi, aika
pahasti. Piti ravistella itteä, ettei olisi taju mennyt. Syöminen ja runsas
juominen auttoi.
Lento Anchorageen kesti kuusi tuntia. Perillä kahden jälkeen
yöllä nälkä yllätti taas, joten päätimme tukea paikallista mäkkäriä. Väsymys
oli aika hurja, mutta uni ei silti tullut heti. Päässä pyöri, tai ehkä sänky,
sitä oli vaikea erottaa.
Helsinki-Vantaalla
Parin tunnin ajelun jälkeen neliveto Fordimme kivutessa mäen
selkää ylös Se näkyi edessä, Mount McKinley! parinsadan kilometrin päässä oleva
vuori näkyi selvästi, kuin leveä hammas erämaassa. The High Onen lähestyessä
alkoi koko vuorijono hahmottua kaikessa komeudessaan. Tie oli autio ja lähes
tyhjä. Ajoimme keskellä aurinkoista, kirkasta päivää ja vastaantulijoissa
saattoi olla tunnin väli. Lähimmillään tie kulki 30 mailin päästä Korkeasta. Se
vaikutti olevan paljon lähempänä.
Alaskan Rangea
Korkein kohta Alaskan Range ylityksessä. Ylänköaakso kahden vuorijonon välissä.
Nyt ei tarvinnut houkutella unta. Luin Nesbota, mutta
neljältä Merrin herättäessä minut huomasin, että uni oli korjanut miehen aika
pikaisesti. Käytin koirat pissalla. Illalla oli oma nälkä mennyt ymmärryksen
edelle ja unohdin juottaa koirat ajoissa. Niimpä pissattaminen oli edessä
keskellä yötä. Raikas -25 pakkasilma jäädytti nenäkarvat välittömästi. Upeaa,
täydellistä raikasta ilmaa. Uni jatkui vielä kolme tuntia, kunnes Merriä
pissatti taas. Oli aika herätä ja herättää syvällä nukkuva Olli.
Poikani on paranemassa. Reilu pari vuorokautta
suonensisäisessä virus ja bakteerilääkehoidossa on kai alkanut auttaa.
Diagnoosi oli yhä yhtä tarkka kuin lääkäri isän tekemä. Tai oikeastaan
epätarkempi. Sen tietää vasta jälkikäteen. Ei viitsi alkaa täältä käsin
tietämään yhtään enempää, kun ei voi auttaa. Poika on kuitenkin ollut koko ajan
virkeä ja leikkivä. Terhi on toiminut ihailtavan taitavasti pojan hoidossa.
Tassurasvalla on tervetta. Anhoragen suolalla sulatetut
hotellin portaat oli huono juttu tassuille. Onneksi Olli älysi suolan ja minä
älysin pestä koirien tassut. Tassurasvaa päälle, niin ei halkeamia tule.
Lentomatkustamisen jälkeen lihasvoiteelle on käyttöä. Käsien kuiva ihokin
tykkää voiteesta. Hajunpoistajan matkasta jättäminen oli paha virhe. Yusen
konsentroitunut virtsa hotellin kokolattiamatossa haisisi paljon vähemmän, jos
päälle ruiskuttaisi RelaxantAnimal hajunpoistajaa.
Samuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti