Valjakkourheilua 2: Skidi MM-kisoissa

Valjakkourheilua 2: Skidi MM-kisoissa

Valjakkourheilua 1: Memory

Hei

Kaiken piti olla alussa. Tänään aioin aloittaa kirjoittaa sinusta. Nuori elämä, ilo, into, alkukantainen liikunnan riemu asui sinussa. Olit paras, paras kaikista.

Tänään, hetki sitten räsähti.

Muistan hajusi.

Juoksit kovempaa kuin kukaan. Nautit enemmän kuin muut. Haukuit lujempaa, vain koska rakastit juosta.

Oli sumuista, enemmän sumua kuin muina öinä.

Vinguit ja kiljuit päästäksesi lenkille mukaan; juoksemaan. Juoksu oli parasta mitä tiesit.

Tänäänkin juoksit, sumussa, metsätiellä, pimeässä, kovaa. Kävit luonani tämän tästä. Ajatus hymyilyttää. Ei kukaan voi saada sinunlaista parempaa lenkkikaveria. Tuot aina ilon. Ei kukaan nauti liikkumisesta enemmän.

Siskosi on myös kova juoksija, mutta ei aina tajunnut, että elämän itseisarvo on Juoksu.

Metsätie muuttui pimeäksi maantieksi, hernerokkasumu. Kuljit edessäni. Alamäessä melkein sain sinut kiinni. Juoksit kovempaa.

Juoksemisen paras laji oli, kun vedit minua mukana. Silloin meillä kummallakin oli hauskaa. Alkukantaiset liikkujat, veljekset vauhdissa. Minun vauhtini oli sinun ansiota.

Maantie loppui ja käännyimme pyörätielle. Ei siellä liikkunut kukaan. Oli yö. Sumu. Pimeää.

Talvella tykkäsit juosta eniten. Silloin ei tullut liian kuuma. Jaksoi pitempään ja kovempaa. Parasta oli pimeä ja kova pakkanen. Juoksemisessa sinua ei haitannut mikään. Ohitit hevoset, autot, koiravaljakot jo pentuna kevyesti. Ei piitannut niistä, kunhan sait juosta niitä lujempaa.

Tähtiä näkyi hieman. Vai näkyikö?

Kuudentoista koiran valjakon ohittaminen oli helppoa. Ei tarvinnut kuin juosta kovempaa.

Kylläpä pyörä kulkee kevyesti, ajattelin, valoja edessä vasemmalla (näkyy olevan viereisellä tiellä sillan toisella puolella), no onhan alla asfaltti. Pitää ajaa rauhallisesti, ettei tassut kulu pyörätien asfaltilla. Ei viitsi aiheutta kaverille kulumia.

Ajellaan lenkkejä nyt tiuhaan, ettei kunto nouse liian aikaisin ennen isompia kisoja. Saa kaveri
juosta. Sitähän se rakastaa. Saa juosta niin paljon kuin haluaa. Onneksi pimeällä ei ole muita, ei vastaantulijoita, ei koiranulkoiluttajia, ei metsästäjiä, autoja hyvin harvakseltaan ja silloin pyydän koiran luokse.

Oikeastaan en muista näkyikö tähtiä. Mutta sormia paleli, oli aika kylmää. Toivottavasti ei ole jäätä tiellä.

Sinulla oli seitsemän pentua. Hyvin nuorena sait astua Alaskan sukua olevan juoksijan. yksi pennuista on kovin sinun näköinen. Valkoinen tähti otsassa.

Kutsuin sinua Skidiksi, kun olit aina niin lapsellinen.

Sinun pojallasi oli tähti otsassa, samanlainen kuin sinulla. Sinusta olisi tullut Yuse, suurjuoksijan mukaan, mutta olit muuta. Olit luonnonlapsi, Skidi. Poikasi olkoon Yuse.

Ei niitä tähtiä tainnut näkyä. Oli mustaa ja punainen läiskä tiellä.

Mies oli ystävällinen.

En itkenyt, en pystynyt.

Miksi?

Ystäväsi

Valjakkourheilua 1: Memory

Relaxant Animal Eläinhoitola -pelin palkintomatkalla

Keräsin eniten pisteitä Relaxant Animal Facebook-sivulla kevätkesällä 2011 olleessa Eläinhoitola-pelikampanjassa ja pääsin siitä hyvästä ystäväni kanssa ruskalomalle Rovaniemelle 9.-11.9.2011.

Lähdimme voittomatkalle lentokoneella perjantaiaamuna. Se oli ensimmäinen kerta meille kummallekin, kun lensimme lentokoneella kotimaassa. Matka sujui nopeasti, sillä eihän Rovaniemelle lennä Helsingistä kuin reilun tunnin. Kentällä meitä oli vastassa Detrian toimitusjohtaja Tenho, joka vei meidät hotellille. Perjantaina tutustuimme Rovaniemen keskustaan omaan tahtiimme ja kävimme syömässä kolmen ruokalajin illallisen Fransmannissa, mikä siis kuului tuohon voittomatkaan. Illallisen jälkeen iskikin sellainen ähky, ettemme voineet muuta kuin maata hotellihuoneessa loppuillan...

Lauantaiaamuna haimme vuokra-auton allemme ja saimme Detrialta mukaan Johannan. Kävimme ratsastamassa Marraskosken maastoissa parin tunnin lenkin Taigatallin rauhallisilla suomenhevosilla. Jopa minäkin pärjäsin aivan hyvin, vaikkei tuota ratsastuskokemusta paljoa olekaan. Tallilta matkamme jatkui Detrialle turvesaunaan. Johanna esitteli meille myös Detrian toimitiloja sekä aiemmin tuotannossa olleita tuotteita. Turvesauna olikin aikamoinen kokemus - sen jälkeen veri tuntui kiertävän kohisten, iho oli todella pehmeä ja olo raukea. Vaikka ensin saimmekin kunnon naurut levitellessämme Detrian mustaa Fysiturvetta ihollemme :) [Lue lisää turpeen ominaisuuksista ja hoitavista vaikutuksista täältä.]

Sunnuntaiaamuna lähdimme Luostolle Ametistikaivokselle. Kaivoksella saimme kaivaa omat onnenkivemme sekä kuulimme kaivoksen historiaa. Rengasmatkalla käväisimme myös Kemijärvellä, Pyhätunturilla sekä napapiirillä. Luoston reissulla saimme myös kurkistuksen Lapin luontoon, kun näimme neljä kuukkelia sekä poroja.

Kiitokset Detrian porukalle hienosta ja rentouttavasta ruskalomasta.

Petra

Relaxant Animal Eläinhoitola -pelin palkintomatkalla

Vammaisratsastajan elämää 6: EM-kisaraportti

Ciao! Syksy koputtaa ovelle, vettä sataa välillä kaatamalla ja tuulee niin, että joutuu pitämään tosi lujaa riimunnarusta kiinni, kun vie Kaapelia tarhaan, ettei lähtisi itse lentoon :) Ja tuulihan muutenkin saa yleensä hevoset aika jännittyneiksi, jopa meidän maailmaa jo jonkin verran nähneet pollet ovat pelkäävinään kiviä, puskia ja ties mitä tuulisina päivinä.

Belgian EM-matka

Kävimme siis Kaapelin ja vammaisratsastuksen maajoukkueen (Katja Karjalainen-Rosie, Jaana Kivimäki-Grivis sekä Fanny Bengs-Scoubido) kanssa vammaisratsastuksen Euroopanmestaruuskilpailuissa Belgian Moorselessa 1.-4.9. Kisat olivat minulle ja Kaapelille EM-tasolla ensimmäiset lajiaan. Matka sujui hyvin ja olimme paikan päällä 31.8. Hevoset olivat saapuneet jo edellisenä iltana hevostenhoitajien kanssa ja olivat asettuneet vierekkäin isoon hienoon talliin. Hevostenhoitajat olivat sisustaneet tack roomin eli meidän joukkueen varustekarsinan kaikkine kamoineen siistiin järjestykseen ja ripustaneet jokaisen hevosen karsinan ulkopuolelle isot Suomen liput sekä jokaiselle hepalle oman Suomi-maskotin :)

Kävin ratsastamassa vielä saapumisiltana. Ensin kiertelimme ulkona ja Kaapeli käveli niin innokkaasti ja uteliaana ja tarkisti kaikki paikat :) Kaikkea jännää sieltä löytyikin, esim. tallirakennusten viereisellä olevalla pellolla oli taitolentoharjoituksia ja se tarkoitti käytännössä sitä, että ilmassa vilisi pienkoneita, joilla lentäjät tekivät mitä kummallisimpia pyörähdyksiä ja voltteja ja lensivät tooosi matalalla. Hyvä etteivät aidantolppiin osuneet! Mutta eihän tuommoinen rauhallinen suomenhevonen sellaista hätkähtänyt vaan enemmän se belgialainen ruoho sekä tarhoissa olevat hevoset herraa kiinnostivat :) Sain taas kerran olla ylpeä iki-ihanasta heposestani :)

Alkukävelyn jälkeen oli Suomen joukkueen ensimmäinen 20 minuutin vuoro tutustua sisäareenaan. Ryhmät III ja Ia&b kilpailivat nimittäin kaikki kolme päivää sisäareenalla, kun taas ryhmät II ja IV ratsastivat ulkokentällä. Ajattelin hieman jännittyneenä, että mitenköhän Kaapeli reagoi, kun me emme nimittäin ole ikinä(!) kisanneet areenalla... No aivan turhaan! Hevonen oli utelias, ei ehkä ihan kuulolla, mutta ei pelännytkään mitään, ei päädyssä olevaa ravintolaa eikä pensaasta rakennettua ratsukkopatsasta, puhumattakaan katosta roikkuvista lipuista, katsomoissa vilisevistä ihmisistä tai eri puolilla arenaa olevien ovien narinasta ja pamahduksista. Kaapeli tuntui matkan jäljiltä harvinaisen pehmeältä ja varsin pirteältä :)

Kilpailu päivä päivältä

Torstai oli sitten kisojen ensimmäinen päivä, joka sisälsi ns. ”trot up'in” eli eläinlääkärintarkastuksen sekä avajaistilaisuuden. Trot up'issa hevoset esitetään eläinlääkäreille, hevosten passit tarkistetaan ja hevosia juoksutetaan maasta käsin sekä käynnissä että ravissa. Hevosenhoitajani Anna Berglund esitti Kaapelin joukkueemme viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä ja molemmat selvittivät tilanteen kiitettävällä tavalla. Kaikki Suomen joukkueen hevoset saivat ”lähtöluvan”!

Perjantaina ohjelmassa oli sitten joukkueohjelman ratsastus. Luokkamme alkoi heti aamusta ja meidän lähtöaikamme oli klo 9:58, ryhmän 10. ratsukkona. Tunnelma oli aivan mieletön, kun kaiuttimista kuulutettiin: ”and the next rider we welcome is from Finland, Johanna Lindblad and Kain Aapeli”!!! En ollut yhtään hermostunut tai jännittynyt vaan äärimmäisen ylpeä siitä, että olin saanut mahdollisuuden osallistua näihin kilpailuihin sekä siitä, että pääsin näyttämään kaikille katsojille maamme oman rodun eli suomenhevosen ja sen monipuolisuuden. Eikä tarvinnut suomipoikaa hävetä! Kaapeli oli hyvin keskittynyt, aivan ”kieli keskellä suuta” koko suorituksen ajan. Pieniä rikkeitä kyllä tuli, eivätkä keskiaskellajit olleet meidän parhaimmasta päästä, mutta kuitenkin tuomarit löysivät hyvin paljon positiivista sanottavaa :) Lopputulos oli 13. sija ja 60,667%.

Lauantaina ryhmämme henkilökohtainen kilpailu käytiin vasta iltapäivällä, mikä sopi minulle paremmin, koska kehoni vertyy hitaasti ja aamuratsastukset ovat minulle siksi vaikeampia. Tähän suoritukseen lähdin ratsastamaan perjantaita energisemmin eteenpäin ja siirtymiset menivät aika nappiin. Toki keskilaukassa herra vallan innostui ja oli aika työläistä saada siirryttyä koottuun laukkaan ennen ohjelmassa olevaa täyskaartoa vastalaukkaan. Hetken tuntui siltä, että Kaapeli oli päättänyt päädyssä olevan kouluaidan olevan este ja siksi moinen kihdytys :D Tulos lauantailta oli 12. sija prosentein 61,933%, eli paransimme hiukan :)

Sunnuntain freestyleen eli Kür-ohjelmaan lähdimme molemmat jo hiukan väsyneinä. En ollut tehnyt siihen juuri muutoksia sitten PM:ien, koska valmentajan kanssa päätimme niin. Yllätyksekseni saimme kuitenkin hyvät prosentit ja sija nousi taas pykälällä eli 64,9% ja 11. sija! Yksi tuomari oli jopa antanut meille reilut 67% :)

Täytyypä nyt vielä tähän lisätä, että Suomen joukkueen muut jäsenet pärjäsivät oikein hyvin. Katja Karjalainen (luokka Ib), joka on toinen maamme tämän lajin oikea tähti, sijoittui kaikkina päivinä ja kruunasi kisojen päätöspäivän voittamalla henkilökohtaisen pronssimitalin Kürissä! Myös Suomen toinen konkari, Jaana Kivimäki (Ib), sijoittui hienosti jokaisena kilpailupäivänä. Joukkueemme nuorin ratsastaja Fanny Bengs (III) oli joka päivä minua ”askeleen edellä” ja myös hän paransi suorituksiaan päivä päivältä. Kaikki kisojen tulokset löydät täältä.

Kotiin päin

Hevoset lähtivät maanatain vastaisena yönä paluumatkalle kohti Suomea ja omia kotikarsinoita. Joukkue ja joukkueen johto jäivät kuitenkin vielä päiväksi Brysseliin viettämään hieman rentoa yhdessäoloa rankan mutta antoisan ja iloisen kisamatkan päätteeksi. Niin kuin joukkueenjohtajamme asian hauskasti ilmaisi: ”Käydään Brysselissä sitten palaverissa, kuten muutkin EU-parlamentaarikot!”

Nyt riittää tältä erää, palataan!

Johanna Lindblad & Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 6: EM-kisaraportti

Vammaisratsastajan elämää 5: Matka EM:iin alkaa

Moikka kaikille! Vammaisratsastuksen EM-kilpailut 1.-4.9. Belgian Moorseelessä ovat siis seuraava pysäkkimme. Nyt on tavarat pakattu ja kaikki tarpeelliset ja ehkä myös vähemmän tarpeelliset ”värmit ja vehkeet” mukana. Kaapeli on jo turvallisesti perillä kilpailupaikalla Belgian Moorseelessä kavereidensa ja hoitajien kanssa.

Sunnuntaiaamuna herätyskello soi klo 4:15 ja ulkona oli aivan pimeää. Pikaisen aamukahvin jälkeen lähdin kohti tallia ja unenpöpperöistä Kaapelia. :) Kaikki muutkin tallin hevoset olivat aivan ihmeissään, kun pyhäpäivän aamiainen tarjoiltiin jo klo 05:00. Kaapelin syötyä pistin kypärän päähän, Kaapelille suitset ja lähdin aamu-usvaan pellolle ilman satulaa köpöttelemään. Maisema oli niin kaunis ja ilma niin raikas... Se oli taas semmoinen hetki elämässä, jonka muistan aina. Näitä kullanarvoisia muistoja voi sitten poimia muistoista, kun on vähemmän hyvä olla ja heti tulee parempi mieli. :)

Olin pakannut edellisenä iltana valmiiksi kaikki hevosen kamat ja ruoat ja aamulla lisäsin vain loput muistilistalla jäljellä olleet tavarat. Harjasin vielä Kaapelin kunnolla ja hoitelin kesäihottumasta ärtyneet kohdat Relaxant Animal Hoitoseerumilla, jotta pojalla olisi mukava matkustaa ilman kutisevaa ihoa.

Iso hevosrekka saapui tallin pihalle sovitusti klo 7:00. Kaapeli oli ensimmäinen hevonen, joka astui kyytiin aloittaakseen pitkän matkan Helsingin ja Travemünden kautta Belgiaan. Hän meni kiltisti ja päättäväisin askelin autoon ja aloitti heti matkaeväiden syömisen. ;)

Nämä kaksi päivää hevosetonta elämää ovat täyttyneet tarpeellisista valmisteluista kuten Kür-musiikin viimeistelystä ja vaatteiden silityksestä (pitäähän ainakin ulkomailla olla silitetyt vaatteet, ei muuten... :) Tietysti perheenäitinä piti myös katsoa, että pyykkikorit ovat suhteellisen tyhjät, jääkaappi täynnä jne, jotta isäntä ja lapset pysyvät äidin poissa ollessa tyytyväisinä ja päästävät siten uudestaan kisareissuun! :)

Nyt tämä daami vetäytyy takavasemmalle ja ottaa pienet nokoset, jotta jaksaa nousta kellon soidessa keskiviikkoaamuna klo 03:00. Kyyti tulee noutamaan jo 03:30, suuntana Helsinki-Vantaan lentoasema! Pitäkää peukkuja, varpaita ja vaikka tassuja ja kavioita pystyssä meidän puolesta, jooko!???

Johanna Lindblad & Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 5: Matka EM:iin alkaa

Vammaisratsastajan elämää 4: EM-kisat lähestyvät

Heipä hei! Oli ihan pakko melkein ottaa itseään niskasta kiinni, hidastaa vauhtia ja pysähtyä hetkeksi tähän kotikoneen ääreen kirjoittamaan teille kuulumisia, koska meille sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :) - ja vielä tiuhaan tahtiin...

Pari viikkoa sitten, Ypäjän kisaviikon päätöspäivänä, meillä oli ns. virallinen EM-katsauskilpailu. Lähtöja oli vaivaiset 8 kappaletta, kun sekä Katja Karjalainen että Jaana Kivimäki olivat estyneitä tulemaan sinä päivänä Ypäjälle. Kaikki ratsastajat ratsastivat oman ryhmänsä henkilökohtaisen- ja joukkueohjelman. Kaapeli oli vauhdikkaalla päällä ja ”omaa moottoria” riitti :) Ekan ohjelman aikana pusikoissa leikki kolme tenavaa ja se osaltaan lisäsi herran vauhdikasta menoa... Mutta eipä siinä mitään, tällainen voi olla tilanne arvokisoissakin. Prosentteja herui ensimmäisestä reilut 62 % ja toisesta reilut 63% ja niillä napattiin Kaapelin kanssa sijat 1. ja 2. :) Tyytyväisin mielin lähdettiin Ypäjältä myöhään illalla kohti kotitallia ja omaan sänkyyn pääsi vasta puolen yön jälkeen hyvin väsynyt mutta tyytyväinen ratsastaja.

Minulle soitti muuten PM:ien jälkeen Villivarsa-lehden toimittaja, joka halusi tehdä vammaisratsastuksesta juttua ja minä tietysti suostuin siihen, koska omasta mielestäni lajimme ei ole kovinkaan ”näkyvä”. Hän kävi haastattelemassa meitä viime viikolla ja valokuvaaja otti monta, monta kuvaa meistä :) Asiantuntija-osiota varten toimittaja oli hastatellut vammaisjaoston Merja Alasjärveä. Odotan nyt jännityksellä lehteä postilaatikkoon!

Julia oli Kaapelin kanssa Laakson alue-estekisoissa viime viikonloppuna. Herra ei tällä kertaa kuunnellut tyttöä ollenkaan, vaan laukkasi hirveätä vauhtia ympäri kenttää, osuen välillä esteelle ja välillä komeasti ohi. Tyttö parka ei pystynyt hallitsemaan ponia loppua kohti ollenkaan, mutta onneksi ei sattunut mitään muuta vahinkoa kuin että kisat menivät ”pipariksi” :( Syy tähän kaikkeen oli, että tulimme kilpailupaikalle aivan liian myöhään, jolloin veryttely jäi vähiin, mistä puolestaan seurasi aivan liian ”kuuma” esteponi. Ensi kerralla ollaan ainakin hyvissä ajoin paikalla ja taidetaan vaihtaa normaali kolmipalakuolain pois ja palata gägiin, jotta Julia pystyy paremmin hallitsemaan tilannetta.

Kaapeli muutti maanantaina maalta uuteen kotitalliin, joka on huomattavasti lähempänä kotiamme ja ajomatkat lyhenevät puolella tunnilla/suunta. Vaikka maalla oli ihanan rauhallista olla, tuntuu paluu rutiineihin hyvältä. Ja pitäähän herran tottua hieman uuteen kotiin ja kavereihin ennen Belgiaan lähtöä. Hän tarhailee toki yksin nämä kaksi viikkoa ennen matkaa, jottei uusien tuttavuuksien myötä tule mitään turhia vammoja. Kaapeli vaikuttaa viihtyvän hyvin, kun molemmin puolin on tammoja tarhoissa ja jopa yksi pieni, vasta kahden kuukauden ikäinen suomenhevosorivarsakin mammansa kanssa :)

Ratsastan päivittäin, mutta olen päättänyt, etten hio kouluratsastusta liikaa, jottei hevonen kyllästy työntekoon. Maastoilemme paljon ja siinä sivussa harjoittelemme avotaivutuksia ja takaosakäännöksiä. Koulua pystyy muuten hyvin ratsastamaan myös maastossa!

Ihottuma on hieman pahempana nyt taas ja Kaapeli hankaa harjaa ja häntää aika lailla :( Se voi toki johtua ainakin osin muutosta, koska tarhassa on jonkin verran ruohoa ja ehkä kuitenkin vahvempaa sorttia kuin maalla oli... Nämä ruoka asiat vaikuttavat hurjan paljon myös ihottuman kuntoon, ainakin meidän Kaapelin kohdalla. Olen aiemman hoidon lisäksi laittanut nyt päivittäin myös Relaxant Animal Hoitovoidetta harjan ja hännän tyveen, ja siitäkös käsittelystä herra nauttii, niin kuin muutenkin rapsuttamisesta :)

Palaan vielä kuulumisiin ennen EM-kisamatkalle lähtöä, kunhan pakkaamiselta ehdin koneelle välillä :) Nauttikaa kauniista syyssäästä!

Johanna Lindblad & Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 4: EM-kisat lähestyvät

Vammaisratsastajan elämää 3: Paluu hevosen selkään

Heipparallaa kaikille! Ollaan reippaasti jo elokuun puolella, illat pimenevät, kylmenevät ja meidän EM-matka Belgiaan lähestyy... Olen lisännyt treenejä pikku hiljaa oman voinnin mukaan ja se kyllä tuntuu :) Varsinkin te ratsastajat tiedätte ne lihakset, jotka rankimman ratsastuksen jälkeen ovat NIIN kipeitä ja vielä sellaisissa paikoissa, missä ei tiedä lihaksia olevankaan ;) Kaapeli on ihan innokkaasti hengessä mukana ja liikkuu rennosti eteenpäin.

Tyttäreni Julia on jatkanut estevalmennuksia, ja tänä viikonloppuna heillä on Kaapelin kanssa edessään aluekisat Laaksolla. Tällä kertaa he menevät vain yhden luokan, kun 90 cm matalampia luokkia ei kutsusta löytynyt. Tyttärestäni puheen ollen, minunhan piti vielä jatkaa taustastani kertomista. Viimeksihän jäin siihen, kun vammauduin ja alkoi ratsastustauko. Toivottavasti pysytte kärryillä!?

Eli nuorin lapsistamme on neiti ja kahden veljen kanssa kasvanut. Ehkä juuri siitä syystä hän onkin määrätietoinen ”poikatyttö”. Hän jankutti 6-vuotiaasta saakka, että haluaa ratsastamaan ja ihan silleen oikeesti ratsastuskouluun. No, 8-vuotis synttärilahjaksi annettiin sitten 10 kerran ratsastuskortti lähimpään ratsastuskouluun ja siitä se kaikki alkoi!

Niskani vamma oli vuosien varrella progredioinut (edennyt) ja öiset kivut valvottivat, varsinkin, jos töissä oli ollut kiireistä. Kätilön työ pienessä yksikössä on aika yksinäistä, tiivistä ja hyvin monipuolista myös ruumiillisesti, eikä siinä oikein pysty sanomaan: ”Mä en nyt voi tehdä sitä ja tätä ja mun on nyt pidettävä tauko”. Pikku hiljaa jouduin vaihtamaan hieman kevyempiin työtehtäviin ja vuodesta 2009 olenkin ollut osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeellä.

Tytön mukana tallilla huomasin taas kerran, miten rentouttavaa ja kivaa hevosten kanssa puuhailu oli. Lapseni olivat silloin jo kaikki koululaisia ja ajettelin, että ehkä minullekin olisi suotavaa oma itsenäinen hetki viikossa, jolloin saisin keskittyä johonkin aivan muuhun kuin kotirumban pyörittämiseen. Aloitin ratsastuksen ns. tätiryhmässä perjantai-iltaisin ja miten hauskaa se olikaan! Jäin koukkuun taas kerran :)

Kaapelin kuulumisia

Vielä loppuun Kaapelin kesäihottuman kuulumisia. Nyt on taas se aika vuodesta, jolloin itikoiden määrä lisääntyy ja harjan ja hännän hankaaminen on aikaisempaa tiiviimpää :( Olen noin kerran viikossa pessyt sekä harjan että hännän Relaxant Animal Hoitavalla pesunesteellä oikein kunnolla, pohjaa myöten, ja sitten suihkuttanut Hoitoseerumia noin sentin välein harjan ja hännän tyveen. Mielestäni se lievittää oikein hyvin sitä kutinaa ja ärsytystä, mutta on oltava todella tarkka, ettei jätä liian pitkää hoitoväliä, jolloin herra ehtisi hangata itsensä taas vereslihalle :( Loimitus sen kuin jatkuu ja jatkuu vielä pitkään, ainakin syyskuun loppuun. Toivotaan, ettei Belgiassa ole itikoita, jotta Kaapeli pääsisi keskittymään kunnolla kisoihin ;)

Johanna Lindblad ja Kain Aapeli

Vammaisratsastajan elämää 3: Paluu hevosen selkään