Moikka moi kaikille! Aika vierähtää ja enää 77 päivää jouluaattoon! Tulipa laskettua eilen, kun lapset rupesivat jo puhumaan joululahjoista. Ja kun kävin pitkästä aikaa eilen kaupassa, hyllyillä oli jo suklaisia joulutonttuja! Ensialkuun en uskonut silmiäni, mutta kyllä vain, joulunamit olivat jo vallanneet hyllyrivejä.
Olen itse ollut runsaat kaksi viikkoa sairaana enkä ole oikeasti jaksanut, enkä oikein pystynytkään, tekemään mitään muuta kuin yrittänyt saada hengen kulkemaan. Kova keuhkokuume teki tuloaan jo ollessani Ortonissa kuntoutuksessa syyskuun puolivälin jälkeen, mutta kun siellä pystyi lepäämään eikä tarvinnut rehkiä (niin kun kotona...), tuntui, että se olisi ollut jo laantumassa. Mutta ei, kotiin tultaessa se paheni taas ja jouduin hakeutumaan lääkärille :( Sain sitten kovat antibiootit, kortisonit ja vielä astmalääkkeet päälle ja olen ollut jopa ratsastamatta(!) lähes kaksi viikkoa.
Kain Aapeli voi sen sijaan oikein hyvin ja tyttäreni Julia on innokkaasti hoitanut ja ratsastanut sitä sillä aikaa, kun äiti on sairastellut. Parit estekisatkin ratsukko on selvittänyt kunnialla. Ensimmäiset olivat jo samalla viikolla, kun hevonen kotiutui Belgiasta EM-kisamatkalta. Ajattelin tietysti antaa Kaapelille pari viikkoa ”huilimisaikaa” eli maastoilua ja pelloilla köpöttelyä rankan kisareissun jälkeen, mutta totesin taluttaessani hänet ulos kuljetusautosta, että herrahan oli keränyt melkoisesti energiaa seistyään miltei kaksi vuorokautta paikallaan autossa ;) Kävin hevosen selässä seuraavana päivänä ja huomasin, että hyvin oli herra kestänyt matkustamista, kun oli niin taipuisa ja pehmeä joka suuntaan. Näin ollen annoin Julialle luvan ilmoittautua kilpailuihin, koska ne järjestettiin lyhyen matkan päässä kotitalliltamme eikä Kaapeli näin ollen ehtisi tylsistyä matkustamiseen. En kuitenkaan meinannut uskoa silmiäni, kun herra vallan riemastui nähdessään trailerin odottamassa tallin pihalla ja hyvä etten jäänyt alle, kun hän käveli niin reippaasti sisään :) Julia ja Kaapeli osallistuivat sekä 80 että 90 cm luokkiin ja tekivät hienot puhtaat radat. Lopputuloksena oli kaksi ruusuketta lisää neidin heppahuoneen seinää koristamaan :) Niin että se siitä ”lomasta” reissun jälkeen!
Ratsukko kävi myös naapuritallin järjestämissä estekilpailuissa viime sunnuntaina, mutta siellä ei oikein onni suosinut. Hevonen oli ylivirkeä ja pienellä tytöllä oli selvästi hieman hallitsemisvaikeuksia, mutta kokemustahan se toi molemmille. Aina ei voi onnistua, vaan kyllähän se on niin, että vastoinkäymisistä sitä vasta oppiikin. Osasyy Kaapelin menohaluihin oli varmasti siinäkin, että en itse ollut päässyt ollenkaan ratsastamaan hevosta kunnolla ”läpi” kuntoutuksen ja sairastumisen takia.
Ohjasajon aakkosia
Menneellä viikolla olen ohjasajanut Kaapelia pari kertaa. Minulla on nimittäin haaveena, että hän oppisi joskus myös vetämään kärryjä ja näen jo sieluni silmin itseni vanhana mummona sunnuntaiajelulla metsätiellä :) Olen kyllä jo aikoja sitten yrittänyt opetella ohjasajon aakkosia Kaapelin kanssa, mutta se on minulle aika haastavaa hommaa, kun pitää olla käsissä niin paljon painavaa (ohjakset, pitkä raippa), pitää osata toimia oikein riittävän nopeasti sekä vielä kävellä pientä ympyrää ja samalla katsella hevosta joka liikkuu ympyrällä... Vammani kanssa tämä ei ole helppoa, varsinkaan, kun en ole ”aikaisemmassa” elämässäni ikinä tehnyt sitä - mitä nyt jotain tavallista juoksutusta vain.
Eilen lähdimme kävelemään maastotietä pitkin yhdessä peräkanaa :) Ensimmäinen pieni ongelma oli jo siinä, että onnistuin vakuuttamaan hevoseni siitä, että keskellä tietä saa ja pitääkin kävellä, varsinkin jos ”mamma” on jossain siellä takana :) Kun aina ennen on opeteltu kävelemään reunaa pitkin...mutta eihän moinen onnistu sitten, jos ja kun on kärryt perässä :) Olin ottanut mukaani myös pienillä kivillä täytetyn mehukanisterin, joka sai raahautua maata pitkin kolistellen, jotta Kaapeli oppisi myös siihen, että takana seuraavat kärryt pitävät myös koko ajan ääntä. Olimme tallinpitäjän mukaan hauska näky tullessamme hiukset hulmuten, Kaapeli korviaan koko ajan heilutellen ja mehukanisteri perässä raahautuen kohti tallia :) Jos ei muuta niin onnistuimme ainakin piristämään hänen päiväänsä mutaisten kavioiden ja sateen keskellä!
Syysterveiset täältä Etelä-Suomesta!
Johanna Lindblad & Kain Aapeli
